Jack Carlson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jack Carlson
Henkilötiedot
Syntynyt23. elokuuta 1954 (ikä 69)
Virginia, Minnesota
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Lempinimi The Big Bopper
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 191 cm
Paino 93 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1974–1987
Seurat Minnesota Rangers (USHL),
Marquette Iron Rangers (USHL),
Johnstown Jets (NAHL),
Minnesota Fighting Saints (WHA),
Edmonton Oilers (WHA),
New England Whalers (WHA),
Minnesota North Stars (NHL),
St. Louis Blues (NHL)
NHL-varaus 117. varaus, 1974
Detroit Red Wings

Jack Anthony Carlson (s. 23. elokuuta 1954 Virginia, Minnesota) on entinen yhdysvaltalainen jääkiekkoilija. Hän pelasi NHL:ssä 236 peliä, ja WHA:ssa 272 peliä. Carlson oli yksi pelätyimmistä tappelijoista koko NHL:n historian aikana.[1]

Junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlson pelasi juniorijääkiekkoa USHL:n Minnesota Rangersissa ja Marquette Iron Rangersissa. Hänet varasi kesällä 1974 sekä NHL:n Detroit Red Wings (vuorolla 117) että WHA:n Minnesota Fighting Saints (vuorolla 132). Kaudeksi 1974–75 Carlson siirtyi kahden veljensä kanssa Marquettesta NAHL:n Johnstown Jetsiin.

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlson pelasi Johnstownissa veljiensä Steven ja Jeffin kanssa samassa ketjussa kaudella 1974–75. Johnstown Jets oli esikuvana Lämäri-elokuvan Charlestown Chiefsille. Elokuvan Hansonin veljekset, jotka terrorisoivat koko liigaa kovilla otteillaan, perustuivat Carlsonin veljeksiin.[1] Jack Carlsonin oli tarkoitus näytellä Jack Hansonia elokuvassa, mutta Edmonton Oilers tarjosi hänelle WHA-sopimusta ennen kuvausten alkua. Carlson hyväksyi tarjouksen ja elokuvan kuvausten alkaessa hän pelasi WHA:n pudotuspelejä. Jack Hansonin osan sai Johnstownin toinen pelaaja Dave Hanson.[1]

WHA-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1974–75 Carlson pelasi WHA:n Minnesota Fighting Saintsissa jo 32 peliä, ja seuraavalla kaudella hän kuului joukkueen vakiokokoonpanoon. Minnesota lopetti kuitenkin toimintansa kesken kauden 27. helmikuuta 1976. Edmonton Oilers tarjosi 10. maaliskuuta Carlsonille uutta sopimusta, jonka hän hyväksyi. Kesäkuussa 1976 Carlson vaihtoi seuraa WHA:n sisäisessä draftissä ja päätyi Cleveland Crusadersiin. Cleveland muutti heinäkuussa 1976 Saint Pauliin ja otti nimekseen Minnesota Fighting Saints. Uusikin Minnesota joutui taloudellisiin vaikeuksiin kesken kauden ja myi tukun pelaajia, Carlson mukana, Edmontoniin ennen kuin lopetti toimintansa tammikuussa 1977. Edmonton myi saman tien osan ostamistaan pelaajista edelleen New England Whalersiin, jossa myös Carlsonin ura jatkui. Kaudella 1978–79 Carlson joutui selkä- ja olkapääloukkaantumisten vuoksi jättämään osan kaudesta väliin. Helmikuussa 1979 New England myi Carlsonin NHL:n Minnesota North Starsiin, joka oli ostanut hänen NHL-oikeutensa heinäkuussa 1978 Detroitilta.[1]

NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlsonista tuli heti erittäin suosittu Minnesota North Starsissa. Met Centerin urkuri soitti Tappajahain teemaa aina, kun Carlson tuli jäälle ensi kerran pelissä.[2] Carlson loukkasi selkänsä vakavasti 4. huhtikuuta 1979, kun oli pelannut vain 16 peliä. Minnesotan harjoitusleirin aikaan, syyskuussa 1979, Carlsonille tehtiin selkärangan jäykistysleikkaus Mayo Clinic -sairaalassa.[2] Carlson oli vamman vuoksi sivussa koko kauden 1979–80. Ensimmäisen pelinsä hän pelasi 7. marraskuuta 1980, puolitoista vuotta loukkaantumisen jälkeen. Uudestaan Carlson loukkaantui 26. marraskuuta (alaselän venähdys), mutta kokonaisuudessaan hän pelasi kaudella 1980–81 43 peliä. Myös seuraavalla kaudella (1981–82) Carlson oli sivussa loukkaantumisten vuoksi. Kaudella 1982–83 Carlson loukkasi olkapäänsä harjoituspelissä syyskuussa. Vamma vaati leikkauksen, josta hän ei ehtinyt toipua ennen kauden alkua pelikuntoon. Lokakuussa 1982 Minnesota jätti Carlsonin suojaamatta ennen kauden alkua pidettävässä waiver draftissä, ja St. Louis Blues valitsi hänet. St. Louisissa hän pelasi kaksi kautta, kunnes heinäkuussa 1984 St. Louis purki Carlsonin sopimuksen.

Carlson lopetti uransa 1984, mutta hän oli tyytymätön rahtilentoyhtiön myyntimiehenä ja jääkiekon pelaamiseksi ei riittänyt pelailu kahdesti viikossa.[2] Hän päätti palata kaukaloon. Carlson solmi uuden pelaajasopimuksen Minnesota North Starsin kanssa marraskuussa 1986. Hän pelasi kahdeksan peliä ennen kuin lopetti uransa lopullisesti.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1972–73 Minnesota Rangers USHL 35 15 18 33 49
1973–74 Marquette Iron Rangers USHL 42 42 29 71 159 Ykköstähdistö
1974–75 Minnesota Fighting Saints WHA 32 5 5 10 85 10 1 2 3 41
1974–75 Johnstown Jets NAHL 50 27 22 49 248
1975–76 Minnesota Fighting Saints WHA 58 8 10 18 189
1975–76 Edmonton Oilers WHA 10 1 1 2 31 4 0 0 0 4
1976–77 Minnesota Fighting Saints WHA 36 4 3 7 55
1976–77 New England Whalers WHA 35 7 5 12 81 5 1 1 2 9
1977–78 New England Whalers WHA 67 9 20 29 192 9 1 1 2 14
1978–79 New England Whalers WHA 34 2 7 9 61
1978–79 Minnesota North Stars NHL 16 3 0 3 40
1979–80 Minnesota North Stars loukkaantunut
1980–81 Minnesota North Stars NHL 43 7 2 9 108 15 1 2 3 50
1981–82 Minnesota North Stars NHL 57 8 4 12 103 1 0 0 0 15
1982–83 St. Louis Blues NHL 54 6 1 7 58 4 0 0 0 5
1983–84 St. Louis Blues NHL 58 6 8 14 95 5 0 0 0 2
1984–85
1985–86
1986–87 Minnesota North Stars NHL 8 0 0 0 13
Yhteensä WHA 272 36 51 87 694 28 3 4 7 68
NHL 236 30 15 45 417 25 1 2 3 72

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d hockeydraftcentral
  2. ↑ a b c Legends of Hockey
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jack_Carlson&oldid=21884717”