Jabaran kalmisto
| Jabaran kalmisto | |
|---|---|
| Jabaran kalmed | |
| Sijainti | |
  Jabaran kalmisto |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Viro |
| Historia | |
| Tyyppi | kalmisto |
Jabaran kalmisto (tai Jäbara) (vir. Jabaran kalmed) sijaitsee Virossa Jabaran lähellä noin 3 kilometriä Purtsen suulta itään noin 1,5 kilometriä rannasta. Kalmistoalue koostuu yhdeksästä pienemmästä kalmistosta. Kalmistot sijaitsevat peltoaukealla moreeniselänteellä, jota kutsutaan nimellä Kärrismägi, 300 metriä pitkänä hautarivistönä. Näistä kauempana on erillinen kalmisto A. Hautaukset on ajoitettu vanhemmalta rautakaudelta aina kansainvaellusajalle eli 500 eaa. − 500 jaa.[1][2]
Kalmistossa käytettiin erilaisia hautaustapoja, joita kutsutaan kivikirstu- ja tarhahautaukseksi. Hautoihin tehtiin sekä ruumis- että polttohautauksia. Ruumishautaus oli vallitseva tapa 0−200 jaa., mutta ennenkin käytettyä polttohautausta alettiin käyttää useimmin 200−400 jaa. 300-luvulla pronssiesineet saattoivat sulaa polton seurauksena, mutta sitten 400-luvulla palattiin taas ruumishautaamiseen takaisin.[2]
Kalmistoa tutkittiin vuosina 1925−26 ja 1933−34. Se on suurin Virossa tutkittu vanhemman rautakauden kivikalmistoryhmä.[1]
Kalmistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaivauksissa löydettiin haudoista runsaasti esineistöä. Suuren löytöryhmän muodostavat korut ja työkalut. Koruja olivat muun muassa soljet, sormukset, rannerenkaat ja helmet. Monet kurutyypit ovat Virossa olleet harvinaisuuksia ja siten tuontitavaraa. Eräästä haudasta löytyi rautakampa.[1]
Kalmisto A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalmisto A on kivikirstuhautaus, jossa laakakiviä on ladottu ympyräksi, jonka halkaisija on 8−9 metriä ja korkeus 75 senttimetriä. Se sijaitsee muista haudoista erillään hieman kauempana ja edustaa vanhempaa hautaustraditiota. Keskellä ympyrää oli neljästä laatasta muodostettu kirstu. Päälimmäisessä 20−30 senttimetrin kivikerroksesta löydettiin kivien sekaan kylvettyjä palaneen luunpalasia. Haudasta on peräisin Viron vanhimmat rautaesineet.(A) Hauta ajoitetaan esineiden perusteella esiroomalaisen rautakauden alkuun. Hautaan on haudattu kahdesti. Kirsutussa palamattomia luita. Sen vieressä toinen huonostisäilynyt arkku, jossa oli ruumishauta. Kaakkoisosassa vielä kaksi arkkua, josta toisesta löytyi kaulakoru, rautainen pitkä puukko, pieni veitsi ja pronssinen rannekoru. Muualta kirstun ympäriltä löytyi vielä 8 muuta hautaa alemman kerroksen päältä. [2]
Kalmisto B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalmisto B on tarhakalmisto, jonka ulkomitat ovat 43 metriä pitkä ja 17−18 metriä leveä. Tarhojen kivimuurit oli rakennettu kalkkikivistä ja vähintään 8 tarhaa oli ryhmitetty yhteen pitkään riviin. Tarharivin suuntaus oli lounais-koillis-suuntainen. Maahan oli haudattu sekä palamattomia että poltettuja luita sekaisin niin, ettei yksittäisiä hautoja pystynyt erottamaan. Eteläpuolisten tarhojen I−III löydöt olivat samanlaisia kuin C-kalmistossakin: vaateneuloja, rannerenkaita ja sormuksia. Vaikutti siltä, että tarha V oli ensimmäinen paikalle rakennettu hautaus. Muut tarhat rakennettiin myöhemmin tämän tarhan kummallekin puolelle. Tarhojen IV−VI hauta-antimet olivat erilaisia: ohimosoljet, lasihelmiä, massiivisia käsikoruja ja muita 200-luvulle tyypillisiä koruja. Loput tarhat sisälsivät edellisten hautojen koruja, mutta näissä olivat mukana myös 300-luvun jousisolkia.[2]
Esinelöytöjen valossa tarhat I−III tehtiin 100-luvulla, tarhat IV−VI 200-luvulla ja VII ja VIII 200−300-luvulla. 100-luvulla oli ruumishautaus vallitseva tapa, mutta rinnakkainen polttohautaus yleistyi myöhemmin 200–300-luvulla vallitsevaksi tavaksi.[2]
Kalmisto C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalmisto C on tutkittu 1927 ja se oli 43 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Kalmiston korkeus kohosi 1,6 metrin korkeuteen. Kalmiston eteläosassa oli kaksi kirstua ruumiahautoineen. Viereisessä jälkihautauksessa oli vainajalla ollut vanhempaan roomalaiseen rautaikaan, tai sitä edeltävään aikaan, kuuluva rannekoru. Kalmiston C rakenteissa on joitakin tarhakalmiston piirteitä, vaikka siinä onkin löydetty kivikirstuja.[2]
Kalmiston C keski ja itä-osissa oli alun perin viidestä ryhmästä koostuva tarhakalmisto. Eri tarhoista löyti tasaisesti eri puolille jakaantuneina 25 eri esinetyyppiä, jotka ajoitettiin 100-luvulle.[2]
Kalmisto E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalmisto E oli poikkeavasti pyöreä tarhakalmisto, jossa oli vain yksi suorakulmainen tarha. Kalmiston halkaisija oli 9−10 metriä ja se oli 75 senttimetriä korkea. Hautoihin oli tehty sekä ruumis- että polttohautauksia ja esineet ajoitettiin 500 eaa. − 500 jaa.[1]