Jaakko Sohlo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jaakko Sohlo (11. lokakuuta 1894 Liminka25. joulukuuta 1939 Sakkola) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Lisäksi hän osallistui vielä talvisotaankin pataljoonan komentajana, jota tehtävää suorittaessaan hän kaatui Taipaleenjoen taistelussa Keljassa.[1][2]

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Sohlo ja Anna Maria Tuomikoski. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Helvi Aune Höydénin kanssa. Sohlo kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1912 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1913–1914 Kauppakorkeakoulussa ja vuosina 1915–1916 Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Hän sai sotilaskoulutusta sotilaspedagogisella kurssilla vuonna 1925 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssilla vuonna 1929.[1][2]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 23. helmikuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana Vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 12. huhtikuuta 1918 alkaen 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sohlo palveli sisällissodan jälkeen komppanianpäällikkönä 3. Jääkärirykmentin 1. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 25. heinäkuuta 1918 alkaen nuoremmaksi upseeriksi 2. Divisioonan tiedonanto-osastoon ja 24. elokuuta 1918 alkaen divisioonan miinanheittokomppaniaan. Lopulta hänet siirrettiin 7. huhtikuuta 1920 alkaen Uudenmaan rykmenttiin, jossa hän palveli aluksi komppanianpäällikkönä 7:ssä ja 3. syyskuuta 1923 alkaen 2. komppaniassa. Tänä aikana hän oli komennettuna 13. helmikuuta – 10. huhtikuuta 1923 välisenä aikana patteriston komentajaksi Hyökkäysvaunurykmenttiin. Lisäksi hän hoiti komppanianpäällikön tehtäviensä lisäksi 10. syyskuuta 1927 – 19. maaliskuuta 1928 välisenä aikana Uudenmaan rykmentin talouspäällikön tehtäviä 2. lokakuuta 1929 – 13. tammikuuta 1930 välisenä aikana yleisesikuntaupseerin tehtäviä. Komppanianpäällikön tehtävistään hän oli komennettuna 1. lokakuuta 1930 – 18. maaliskuuta 1931 välisenä aikana erikoistehtäviin 1. Divisioonan esikuntaan. Lisäksi hän hoiti 15. helmikuuta 1932 – 1. heinäkuuta 1933 välisenä aikana Haapamäen sotilaspiirin päällikön tehtäviä ja 1. heinäkuuta 1933 – 13. helmikuuta 1934 välisenä aikana apulaispäällikön tehtäviä, kunnes hänet nimitettiin 13. helmikuuta 1934 alkaen Kokkolan sotilaspiirin päälliköksi. Kokkolassa ollessaan hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Hänen urheiluharrastuksiinsa kuului paini, jossa lajissa hän saavutti armeijan painimestaruuden alle 60 kilon sarjassa vuonna 1923. Hänet on haudattu Limingan sankarihautaan.[1][2]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sohlo osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana aluksi Jalkaväkirykmentti 21:ssä ja myöhemmin Jalkaväkirykmentti 30:ssä, mitä joukkoa komentaessa hän menehtyi haavoihinsa Taipaleenjoen taistelussa Keljan kylässä suorittaessaan vastahyökkäystä. Hänet haudattiin Limingan sankarihautaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isänmaan puolesta, talvisodan 1939–1940 kaatuneiden upseerien elämäkerrasto. Porvoo: WSOY 1949.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Arponen, Antti O.; Kasila, Markku; Peltola Veli-Matti: He antoivat kaikkensa - Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 70-71. Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  3. Isänmaan puolesta 1949: 520.