Jäniskosken voimalaitos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jäniskosken voimalaitos
Jäniskosken voimalaitos 1941-1944. Oikealla rakenteilla oleva koneaseman suojabunkkeri.
Jäniskosken voimalaitos 1941-1944. Oikealla rakenteilla oleva koneaseman suojabunkkeri.
Tyyppi vesivoimalaitos, 2 Kaplan-vesiturbiinia
Teho 36 megawattia
Tuotanto 208 gigawattituntia
Pudotuskorkeus 20 metriä
Omistaja Kolskenergo/TGK-1
Pääurakoitsija Imatran Voima
Rakentaminen aloitettu 1938
Kytketty sähköverkkoon 1942
Sijainti Murmanskin alue, Petsamo
Koordinaatit WGS84 68°58′18″N, 28°46′49″E
Joki Paatsjoki

Jäniskosken voimalaitos (ven. ГЭС–5 / GES–5) on Paatsjoen Jäniskoskessa oleva vesivoimalaitos. Voimala sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1947 myymällä Jäniskosken–Niskakosken alueella. Suomelle kuuluessaan voimala kuului Inarin kuntaan ja nykyisin se kuuluu Murmanskin alueen Petsamon piiriin. Voimalaitos käynnistettiin Petsamon Kolosjoen kaivoksen nikkelintuotantoa varten vuonna 1942. Kaivosoikeudet omistava kanadalais-englantilainen yhtiö aloitti voimalan rakennustyöt 1938, mutta työt jäivät kesken talvisodan vuoksi. Suomalaisten loppuun rakentama voimalaitos tuotti Kolosjoen nikkelikaivoksen sähkösulattamon tarvitseman sähköenergian. Laitos säästyi tuhoilta talvisodassa, mutta saksalaiset tuhosivat laitoksen vetäytyessään Petsamosta Lapin sodan aikana syksyllä 1944. Sotien jälkeen Neuvostoliitto vaati aluetta vuokrattavaksi 1946 ja se osti sen lyhentämällä saksalaissaataviaan Suomesta.

Neuvostoliitto tilasi Imatran Voimalta laitoksen kunnostustyöt, ja vuonna 1951 valmistui uusittu laitos, venäjänkieliseltä nimeltään ГЭС-5 (GES–5). Laitoksen teho on 30,5 MW ja keskimääräinen vuosituotanto 208 GWh/a. Laitoksella on kolme sähkögeneraattoria. Jäniskosken voimalaitosta uudistetaan lähivuosina siten, että sen tehoksi tulee 43,8 MW [1]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuri valmiiksi saatu suojabunkkeri räjäytettiin saksalaisten vetäytyessä syksyllä 1944. Mittakaavasta saa käsityksen kun vertaa kuvan kuorma-autoja bunkkerin rakenteisiin.

Jatkosodassa Suomen ja Saksan aseveljeyden aikana Kolosjoen kaivoksen nikkelituotannosta 80 % vietiin Saksaan, ja se oli tärkeä osa maan sotateollisuuden raaka-ainelähteitä. Tämän vuoksi myös Jäniskosken voimalaitoksella oli Saksalle strategista merkitystä. Heinäkuun lopulla 1941 liittoutuneiden lentokoneet pommittivat Liinahamaria, Suomen pohjoisinta satamaa.

Hitler antoi 14. lokakuuta 1941 käskyn, jonka mukaan Petsamon kaivoslaitosten suojaksi ilmapommituksia vastaan oli rakennettava paksu teräsbetoninen suojakupu. Asiaa ryhdyttiin valmistelemaan loppuvuonna, ja rakennustyöt alkoivat seuraavana keväänä. Saksalaiset saivat valmiiksi Jänislahden voimalaitoksen koneaseman suojakuvun. Teräsbetonisten seinien vahvuus oli 3-4 metriä, katon 3,5 metriä. Voimalaitoksen suojaaminen oli lähes turhaa, sillä pato ja varsinainen voimalinja 80 kilometrin päähän kaivokselle oli suojaamaton. [2][3]

Voimalaitosta tai kaivosaluetta ei pommitettu kertaakaan talvi-, jatko- tai Lapin sotien aikana. Joitakin suunnitelmia tähän oli, sillä esimerkiksi brittiläinen ilmakommodori Sidney Osborne Bufton teetti heinäkuun 1943 lopulla muistion Jäniskosken padon tuhoamisesta. Buftonin suunnitelmissa oli pommituslento Pohjois-Skotlannista tai lento Murmanskin kautta Neuvostoliiton alueelta raskailla Avro Lancaster-pommikoneilla. Pommitusajankohdaksi suunniteltiin 15. syyskuuta 1943 - 1. marraskuuta 1943. Hanketta päätettiin ehdottaa neuvostoliittolaisille, mutta näin ei tehty, ja suunnitelma raukesi.

Saksalaiset tuhosivat voimalaitoksen vetäytyessään Norjaa kohti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana syksyllä 1944. Jäniskosken koneasema suojakupuineen sekä patomuuri räjäytettiin 17. lokakuuta. Koneaseman suojakuvun räjäytykseen käytettiin 100 tonnia räjähteitä. Patoallas oli räjäytettäessä lähes täynnä, ja hyökyaalto pyyhki rannat paljaiksi kallioiksi.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäniskosken voimalaitoksen alueella oli oma postileima "Jäniskosken voimalaitos".[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. A. A. Novikov, 27.9.2007. Inarin kunta, kunnanjohtajan viikkokatsaus 40/2007 (PDF)
  2. Vuorisjärvi 1989, s.192
  3. Paasilinna 1989, s. 385
  4. Paasilinna 1983, s. 423-424
  5. Postileimat.com: J15. Jäniskosken voimalaitos

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]