Italian geologia
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Maaperä ja hydrogeologia puuttuvat kokonaan, muut osiot suppeita. |
Italian geologia käsittää Italian kallioperään, maaperään ja niihin kätkeytyviin luonnonvaroihin liittyviä seikkoja.
Italian läpi menevät enimmäkseen kalkkikivestä muodostuneet Apenniinit ja tämä vuorijono ulottuu Sisiliaan saakka. Toimivia tulivuoria ovat Sisiliassa sijaitseva Etna ja Napolin lähellä sijaitseva Vesuvius. Apenniinit yhtyvät maan pohjoisosassa Alppeihin.[1]
Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alpit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan rajan molemmilla puolilla sijaitsee Alppien korkein huippu Mont Blanc, joka kuuluu Mont Blancin massiiviin. Massiivin alueen vuorenhuipuista jotkut ovat yli 4000 metriä korkeita.[2]tarvitaan parempi lähde Ranskan rajaseudulla sijaitsevat myös Meri-Alpit, jotka rajautuvat Colle di Cadibonan ja Colle della Maddalenan soliin.[3]
Apenniinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meri-Alppien eteläpuolelta alkavat Apenniinit, jotka kaartuvat etelää kohti. Tämä vuorijono on noin 1400 km pitkä ja vuoriston leveys on kapeimmillaan noin 40 km ja leveimmillään noin 200 km. Apenniinien korkein huippu on Mount Corno. Apenniinien alueella on sedimenttikerrostumia, jotka ovat peräisin muinaisen Tethysmeren ajoilta. Näissä sedimenteissä yleisesti esiintyviä kivilajeja ovat liuske-, hiekka- ja kalkkikivet. Apenniineilla on myös jonkin verran vielä vanhemman merenpohjan jäänteitä, magmakivilajeja, joista on esimerkki apenniinien opioliitit. Vanhimpia kivilajeja ovat Gondwanalandin maankuoresta peräisin olevat metamorfiset kivet sekä Calabrain ja Sisilian alueella esiintyvät graniittiset ja metamorfiset kivilajit, jotka ovat peräisin Hercynian poimutuksesta. Nämä vanhimmat kivilajit ovat peräisin Paleotsooiselta maailmankaudelta. Apenniinien poimutus tapahtui usean mannerliikunnon seurauksena Kenotsooisella maailmankaudella, joista merkittävimmät tapahtuivat Mioseenin ja Plioseenin aikana. Plioseenin ja Pleistoseenin aikana tapahtui geologisia ilmiöitä joiden myötä syntyi sedimenttejä sekä merenpohjaan että mantereelle. Samoina aikoina tapahtui useita siirroksia, jotka aiheuttivat maan kuoren ohenemista.[4]
Dolomiitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian alueella sijaitsevat myös Dolomiitit, jotka ulottuvat lännessä Isarcon laaksoon, pohjoisessa Val Pusteriaan sekä itä- ja eteläsuunnassa Piaven laaksoon. Dolomiittien vuoristossa on 20 vuoristoryhmää. Ne sisältävät muun muassa Marmoladan massiivin ja Latemarin alueen, missä on paljolti kalkkikiveä ja tuliperäisiä kivilajeja. Dolomiitit muodostuivat Triaskaudella. Dolomiitit jakautuvat Itä-Dolomiitteihin ja Länsi-Dolomiitteihin, joita erottaa linja, jonka varrella ovat seuraavat paikat: Val Badia, Compolongon sola, Arabba, Alleghe ja Canale d'Agordo. Länsi-Dolomiiteilla ovat yleisimpiä suuret kivet, jotka sisältävät hauraita kivilajeja ja Itä-Dolomiiteilla ovat yleisimpiä pienet kivet, jotka sisältävät lujia kivilajeja.[5]
Vulkaaninen ja seisminen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koko Italia on maanjäristyksille altista aluetta. Kahdentuhannen vuoden ajalta tunnetaan noin 400 tuhoisaa maanjäristystä. Messinan maanjäristys 1908 tuhosi Messinan kaupungin lähes kokonaan. Yksi viimeisimmistä oli L’Aquilan maanjäristys 2009.[6]
Toimivia tulivuoria ovat Sisiliassa sijaitseva Etna ja Napolin lähellä sijaitseva Vesuvius.[1]
Kaivannaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italiasta on kaivettu malmia antiikin ajoista asti, ja monet malmivarat on kaivettu tyhjiin.
Toscanassa on huonolaatuista ruskohiiltä, ja Abruzzosta on löydetty öljyä. Tärkein fossiilivara on maakaasu, jota saadaan lähinnä pohjoisen tasangoilta mutta myös Sisiliasta.[7] Kotimainen maakaasu ei kuitenkaan riitä lähellekään oman maan kulutusta.[8]
Carraran marmori on maailmankuulua, mutta sen taloudellinen merkitys on nykyisin pieni. Italia tuottaa hohkakiveä, potsolaania ja maasälpää.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ray Hudson: Geographica, maailmankartasto, maanosat, maat, kansat, s. 255. Suomentanut Jorma Hannula, Outi Kaskinen, Janne Kostamo, Mikko Lantz, Olli Ruth, Heikki Seppä, Mika Tammilehto, Allan Tiitta, Matti Tikkanen, Sanna Vaalgamaa. H.F.Ullmann, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
- ↑ Mont Blanc 2023. Discover Saimaa. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Maritime Alps Britannica. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Apennine Range Britannica. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Dolomites Summit post.org. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Seismic Activity in Italy Quantectum. Viitattu 17.9.2023.
- ↑ a b Italy: Resources and power Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.9.2023.
- ↑ Natural gas demand in Italy declined by 10% in 2022 Enerdata. 21.3.2023. Viitattu 17.9.2023.