Isosepelkalastaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isosepelkalastaja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Kuningaskalastajat Alcedinidae
Suku: Keisarikalastajat Megaceryle
Laji: torquata
Kaksiosainen nimi

Megaceryle torquata
(Linnaeus, 1766)

Alalajit[2]
  • M. t. stellata
  • M. t. stictipennis
  • M. t. torquata
Katso myös

  Isosepelkalastaja Wikispeciesissä
  Isosepelkalastaja Commonsissa

Isosepelkalastaja (Megaceryle torquata) on kuningaskalastajiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan hyvin laajalta alueelta Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikasta.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isosepelkalastajanaaras

Isosepelkalastaja on Amerikan mantereilta tavattavista kuningaskalastajista suurikoisin ja voi kasvaa 38–42 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Isosepelkalastajakoiras on päästään, töyhdöstään, selästään ja siivistään väriltään harmahtavan sininen. Kurkun ja kaulan ympäri kulkee valkoinen juova ja vatsa ja rinta ovat punaruskeat. Naaraslintu eroaa rinnastaan, joka on harmahtavan sininen ja alaosastaan valkoinen. Isosepelkalastajan nokka on suuri, teräväkärkinen ja väriltään harmaa.[3][4][5][6][7] [8]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosepelkalastajaa tavataan Teksasista Rio Grande-joen laaksosta Keski-Amerikan läpi ja lähes koko Etelä-Amerikasta. Sen elinympäristöä ovat joet, järvet, lammet, laguunit ja suot. Ne elävät usein yksin tai pareittain. Lajin ravintoa ovat kalat kuten kirjoahvenet, sammakot ja käärmeet, joita lintu pyydystää syöksysukeltamalla. Isosepelkalastaja pesii rantatörmän kolossa. Teksasissa pesimäkausi on toukokuussa, Keski-Amerikssa maalis-toukokuussa ja Etelä-Amerikassa tammi-huhtikuussa.[3][4][5][6][7][8][9]

  1. BirdLife International: Megaceryle torquata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Megaceryle torquata (TSN 178109) itis.gov. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
  3. a b Woodall, P.F. & Kirwan, G.M.: Ringed Kingfisher (Megaceryle torquata) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
  4. a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 305. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2020). (englanniksi)
  5. a b Steven L. Hilty: Birds of Venezuela, s. 441-442. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2020). (englanniksi)
  6. a b David Ascanio,Gustavo Rodriguez,Robin Restall: Birds of Venezuela, s. 272. Bloomsbury Publishing, 2017. ISBN 9781472925671. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2020). (englanniksi)
  7. a b Carrol L. Henderson: Birds of Costa Rica, s. 183. University of Texas Press, 2010. ISBN 978-0-292-71965-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.1.2020). (englanniksi)
  8. a b Ringed Kingfisher Megaceryle torquata Neotropical Birds Online. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
  9. Kenn Kaufman: Ringed Kingfisher Aubudon. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)