Isopäivänsilmä
| Isopäivänsilmä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Heliantheae |
| Suku: | Päivänsilmät Heliopsis |
| Laji: | helianthoides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Isopäivänsilmä eli päivänsilmä (Heliopsis helianthoides) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen ruohokasvi, joka kuuluu päivänsilmien (Heliopsis) sukuun ja asterikasvien heimoon. Se näyttää pieneltä, kullankeltaiselta auringonkukalta, jolla on kartiomainen mykerökukinto. Helppohoitoisuutensa ja kauniin ulkomuotonsa ansiosta siitä on tullut suosittu puutarhojen koristekasvi.[1][2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Isopäivänsilmä kasvaa 80–180 senttimetriä korkeaksi. Sen maavarsistosta voi kohota jopa kymmenen oljenkeltaista tai punaruskeaa, jäykkää ja joskus karvaista vartta. Lehdet sijaitsevat varrella vastakkain ja niiden pinta on kalju, harvakarvainen tai karhea.[1][2] Lehtilapa on 6–12 senttimetriä pitkä ja 2–6 senttimetriä leveä, ehyt, puikea tai kolmiomaisen suikea, suippokärkinen tai pitkäsuippuinen ja harvahampainen.[1]
Isopäivänsilmä kukkii kesä–syyskuussa.[2] Kukinto on noin 5 senttimetrin mittainen mykerö, jossa on kellertävät tai ruskeankeltaiset kehräkukat ja kullankeltaiset laitakukat.[1][2] Laitakukat eivät varise mykeröstä kuten auringonkukilla.[2] Hedelmä on kalju tai särmistä karvainen, sileä pähkylä, jonka läpimitta on 4–5 millimetriä.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isopäivänsilmä on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Etelä-Quebeciin, kaakossa Floridaan, luoteessa Brittiläiseen Kolumbiaan ja lounaassa New Mexicoon.[2] Kasvista tunnetaan kaksi maantieteellistä muunnosta: idässä kasvava tyyppimuunnos var. helianthoides ja lännessä kasvava karhoisopäivänsilmä (var. scabra). Itäisellä muunnoksella on pidemmät lehtiruodit, pienemmät mykeröt ja lyhyemmät kukintoperät kuin läntisellä muunnoksella, eikä se menesty yhtä aukeilla paikoilla. Muunnokset risteytyvät helposti keskenään ainakin Missourissa, Illinoissa ja Uudessa-Englannissa.[1][2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isopäivänsilmä menestyy parhaiten hiekkaisessa maaperässä, aurinkoisilla ja kosteilla paikoilla. Yleensä se kasvaa kosteissa tai märissä, harvoissa metsissä sekä preerioilla ja pelloilla.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isopäivänsilmä on kestävä ja helppohoitoinen puutarhakasvi, joka menestyy myös kuivilla paikoilla ja savisessa maassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||