Isontalon Antti ja Rannanjärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Isontalon Antti ja Rannanjärvi on suomalainen kansanlaulu, jossa kerrotaan kolmesta häjystä, nimiltään Antti Isotalo, Antti Rannanjärvi ja Jaakko Pukkila, sekä Kauhavan nimismiehestä Adolf Hägglundista ja tämän vaimosta.

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isontalon Antti ja Rannanjärvi
ne jutteli kaharen kesken:
:,: Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Isoo-Antti ja ...)

Ensin ne portahat särjettiin
ja sitten vasta muuri,
:,: Isoo-Antti se erellä kulki
ja joukosta oli suurin. :,:

Isontalon Antti oli ensimmäinen
ja Rannanjärvi oli toinen
:,: Pukkilan Jaska se Kauhavalta
oli kolomas samanmoinen. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Isoo-Antti oli ...)

Sitten on piru, sanoi Rannanjärvi
jos minä miestä pelekään
:,: Tervaspampulla kuonon päälle
ja teräksellä pitkin selekää. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Tervaskannolla kuonon päähän...)

Vaasan veri ei vapise
eikä Kauhavan rauta ruostu
:,: niskasta kiinni ja puukolla selekähän
jossei se muuton suostu :,:

Hypi, hypi, hypi!", sano Rannanjärvi
kun tanssitti orittansa.
:,: Taasen on lähtenyt koijaripoika
tuolta köyhästä koristansa :,:

Ei saa laulaa Rannanjärvestä,
Rannanjärvi on kuollu.
:,: Rannanjärven hauralle
on marmoripatsas tuotu. :,:
(Tästä säkeestä myös versio: Ei saa laulaa Rannanjärviä ... on marmorikivi tuotu.)