Isomaasirkku
| Isomaasirkku | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tangarat Thraupidae |
| Suku: | Maasirkut Geospiza |
| Laji: | magnirostris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Geospiza magnirostris |
|
| Katso myös | |
Isomaasirkku (Geospiza magnirostris) on darwininsirkkuihin kuuluva varpuslintulaji. Sitä tavataan vain Galápagossaarilla Etelä-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaasirkun pituus on 16 senttiä[2] ja paino 35 grammaa. Se on darwininsirkuista suurin. Lisäksi sen nokka on leveämpi, kuin muilla lajeilla. Muiden maasirkkujen tapaan lajin koiraat ovat täysin mustia, kun taas naaraat ovat ruskeita ja juovikkaita.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaasirkku on endeeminen Ecuadorin Galápagossaarilla. Sen asuinsaaria ovat Wolf, Darwin, Pinta, Marchena, Genovesa, Santa Fe, Daphne Major, Santa Cruz, Pinzón, Rábida, Santiago, Fernandina ja Isabela. Se on yhä melko runsas osassa levinneisyysaluetta.[3] Lajin levinneisyys kattaa 7400 neliökilometriä.[4]
Elinympäristöä ovat kuivat metsät ja pensaikot[2] alankomailla ja siirtymävyöhykkeellä.[5]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaasirkku ruokailee maassa. Sen pääravintoa ovat siemenet, mutta syö myös niveljalkaisia ja Opuntia-kaktuksen hedelmiä. Tärkein ravintolähde ovat Tribulus cistoides -kasvin puiset siemenet.[3] Toisinaan se syö myös muiden lintujen munia. Suuren nokkansa ansiosta se pystyy murskaamaan[2] ja syömään isompia ja kovempia siemeniä kuin muut Galápagossaarten sirkut.[3]
Isomaasirkku lisääntyy muiden darwininsirkkujen tavoin yleensä opportunistisesti. Ne munivat yleensä silloin kun sateita ja ravintoa on runsaasti. Isomaasirkkupari on yleensä yksiavioinen ja pitää itsellään pientä reviiriä. Pari rakentaa pensaaseen tai kaktukseen pienen, kupolinmuotoisen pesän. Pesässä on keskimäärin kolme munaa, joita haudotaan noin 12 viikkoa. Vanhemmat ruokkivat poikasia pääasiassa hyönteisillä. Poikaset jättävät pesänsä noin kaksiviikkoisina.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Geospiza magnirostris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Byers, Clive: Birds of Ecuador and Galapagos, s. 123. New Holland Publishers, 2009. ISBN 978-1-84773-140-1.
- ↑ a b c d e ARKive: Large ground-finch - Geospiza magnirostris - Information - ARKive 2009. Wildscreen. Viitattu 28.1. 2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Large Ground-finch (Geospiza magnirostris) - BirdLife species factsheet 2009. BirdLife International. Arkistoitu 28.11.2014. Viitattu 29.1. 2010.
- ↑ Paul D. Stewart: Galápagos - The Islands that changes the World, s. 192. BBC, 2006. ISBN 0-563-49356-9.