Isolokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isolokki
Larus hyperboreus-USFWS.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Lokit Larus
Laji: hyperboreus
Kaksiosainen nimi
Larus hyperboreus
Gunnerus, 1767
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Isolokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isolokki Commonsissa

Isolokki (Larus hyperboreus) on arktisten merialueiden isokokoinen lokki.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentävä isolokki

Isolokki on hiukan isompi ja varsinkin vankkarakenteisempi kuin harmaalokki. Aikuisen höyhenpuku on pääosin valkoinen, sen siivet ovat päältä vaaleanharmaat, nokka on keltainen ja siinä on punainen kärkitäplä. Nuori lintu on vaaleanruskean kirjava ja sen nokka punertava, mustakärkinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Linnun pituus on 62-68 cm, siipien kärkiväli 150–165 cm ja paino 1,0–2,7 kg. Ääni muistuttaa harmaalokin pilkallista nauravaa kiljahtelua.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolokki pesii arktisilla alueilla sekä Aasiassa, Euroopassa että Pohjois-Amerikassa. Euroopassa se pesii Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja Zemljalla, Kaninin niemimaalla ja muilla arktisilla saarilla. Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 200 000–2 000 000yksilöä. Se talvehtii Pohjois-Atlantilla ja Tyynenmeren pohjoisosissa. Suomessa lajia tavataan merialueilla säännöllisesti lähinnä talvisin.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäaiakana isolokit elävät rannikoiden ja järvien saarilla ja riutoilla, paikoin myös tundralla. Lisääntymisajan ulkopuolella ne kiertelevät rannikoita, vieraillen satamissa ja kaatopaikoilla, harvemmin sisämaassa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolokki on yksiavioinen ja pesii sekä yhdyskunnittain että yksittäispareina. Se rakentaa pesänsä kalliolle tai maahan, joskus jäälle tai lumeen. Naaras munii tavallisesti kolme munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä neljä viikkoa. Emot hoitavat yhdessä myös poikasia, jotka ovat lentokykyisiä kuuden tai seitsemän viikon ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolokit ovat kaikkiruokaisia. Pääravintona on kala mutta sille kelpaavat niin jätteet, raadot, nilviäiset kuin linnunmunat ja -poikaset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  1. BirdLife International: Larus hyperboreus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]