Isokorvahutia
| Isokorvahutia | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha |
| Osalahko: | Piikkisikamaiset Hystricognathi |
| Heimo: | Hutiat Capromyidae |
| Alaheimo: | Hutiat Capromyinae |
| Suku: | Mesocapromys |
| Laji: | auritus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mesocapromys auritus |
|
| Katso myös | |
Isokorvahutia (Mesocapromys auritus) eli fragosonhutia on hutioiden (Capromyidae) heimoon ja hutioiden (Capromyinae) alaheimoon kuuluva erittäin uhanalainen jyrsijälaji.[2]
Isokorvahutian ruumiin pituus on noin 20 senttimetriä. Se on heimonsa toiseksi pienikokoisin elossa oleva laji. Sen karkeakarvainen turkki on väriltään tummanruskea.[3]
Isokorvahutiaa tavataan ainoastaan Kuuban Fragoso-saarella. Se on rauhoitettu Kuuban lain nojalla.[3] Nykyisin lajia on jäljellä arviolta 600–1 320 sukukypsän yksilön verran.[1] Isokorvahutia elää mangrovemetsissä.[3]
Isokorvahutian ravintoa ovat mangrovekasvien versot ja lehdet. Se on sosiaalisia eläin ja elää pienistä oksista mangrovepuiden juureen punotuissa yhteispesissä. Naaras kantaa poikasia 17–18 viikkoa. Kerralla poikasia syntyy yhdestä kolmeen kappaletta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kennerley, R., Turvey, S.T. & Young, R.: Mesocapromys auritus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mesocapromys auritus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 52–53. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1