Isokorvahutia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isokorvahutia
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha
Osalahko: Piikkisikamaiset Hystricognathi
Heimo: Hutiat Capromyidae
Alaheimo: Hutiat Capromyinae
Suku: Mesocapromys
Laji: auritus
Kaksiosainen nimi

Mesocapromys auritus
(Varona, 1970)

Katso myös

  Isokorvahutia Wikispeciesissä

Isokorvahutia (Mesocapromys auritus) eli fragosonhutia on hutioiden (Capromyidae) heimoon ja hutioiden (Capromyinae) alaheimoon kuuluva erittäin uhanalainen jyrsijälaji.[2]

Isokorvahutian ruumiin pituus on noin 20 senttimetriä. Se on heimonsa toiseksi pienikokoisin elossa oleva laji. Sen karkeakarvainen turkki on väriltään tummanruskea.[3]

Isokorvahutiaa tavataan ainoastaan Kuuban Fragoso-saarella. Se on rauhoitettu Kuuban lain nojalla.[3] Nykyisin lajia on jäljellä arviolta 600–1 320 sukukypsän yksilön verran.[1] Isokorvahutia elää mangrovemetsissä.[3]

Isokorvahutian ravintoa ovat mangrovekasvien versot ja lehdet. Se on sosiaalisia eläin ja elää pienistä oksista mangrovepuiden juureen punotuissa yhteispesissä. Naaras kantaa poikasia 17–18 viikkoa. Kerralla poikasia syntyy yhdestä kolmeen kappaletta.[3]

  1. a b Kennerley, R., Turvey, S.T. & Young, R.: Mesocapromys auritus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mesocapromys auritus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
  3. a b c d Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 52–53. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1