Isen provinssi

Isen provinssin sijainti

Isen provinssi (jap. 伊勢国, Ise no kuni) on Japanin entinen provinssi Tōkaidōn alueella Honshūn saarella. Se käsitti valtaosan nykyisestä Mien prefektuurista. Toiselta nimeltään provinssi oli Seishū (勢州). Isen pääkaupunki (kokufu) sijaitsi nykyisen Suzukan kaupungin alueella. Engishiki-teoksessa Ise on luokiteltu suurten provinssien (大国) joukkoon.

Maantiede ja hallinto

Isen provinssi käsitti valtaosan nykyisen Mien prefektuurin alueesta, lukuun ottamatta Igan provinssin seutua Mien länsiosassa ja Shiman provinssin seutua Mien itäosassa. Ise luokiteltiin pääkaupungista Kiotosta katsottuna läheisiin provinsseihin (近国). Matka Kiotoon kesti alkujaan kaksi päivää, Isen suuntaan taipaleen saattoi suorittaa päivän aikana.

Hallinnollisesti Isen provinssi jaettiin alun perin 13 piirikuntaan. Japanin keskiajalla Anon piirikunta jaettiin vielä kahteen osaan. Provinssin muinainen hallintokeskus (kokufu) sijaitsi nykyisen Suzukan kaupungin Kōchōn alueella. Niin ikään provinssitemppeli ja provinssin nunnaluostari olivat Suzukassa Konbuchōn alueella. Provinssin pääpyhäkkö (ichinomiya) oli Suzukan Tsubaki Ōkami-yashiro.

• 
  Isen provinssitemppelin sijaintipaikka
• 
  Tsubaki Ōkami-yashiron rakennuksia
• 
  Isen pyhäkön kulkutie

Historia

Isen provinssin kartta noin vuodelta 1830

Asamavuori ja vuoristosolan teehuone, Hiroshigen puupiirros sarjasta Kuuluisia näkymiä yli 60 provinssista, 1853

Legendan mukaan Isen provinssi sai nimensä kami Isetsuhikolta keisari Jinmun käskystä, kun Isetsuhiko oli antanut lahjaksi provinssin maa-alueen, nostattanut puhurin ja ratsastanut aallolla idän suuntaan. Tämän vuoksi provinssin nimeen liitettiin epiteetti (makurakotoba) ”kamikazen [Ise]” eli ’jumalallisen tuulen [Ise]’. Vanhastaan provinssi sijaitsi Yamato-hovin hallitseman alueen ulkokehällä ja toimi porttina Japanin itäosiin. 600-luvun lopulla Suzukaan perustettiin tulliportti, yksi kolmesta tärkeimmästä tulliportista, jotka säätelivät pääsyä Kinain alueelle ja maan pääkaupunkiin. Nämä portit kuitenkin lakkautettiin 700-luvun lopulla. Igan provinssi lienee erotettu Isen provinssista vuonna 680.

Isen provinssissa on merkittävä Ise-jingūn šintolainen pyhäkkö, jossa palvotaan auringon kami Amaterasua. Perinne väittää, että sen sisempi pyhäkkö (naikū) olisi perustettu keisari Suininin valtakaudella ajanlaskun alun tienoilla. Keisari Kōtokun valtakaudella 600-luvulla Isen provinssiin perustettiin kolme ”pyhää piirikuntaa” (shingun), jotka olivat pyhäkön hallinnassa ja jotka osallistuivat sen tukemiseen. Myöhemmin Heian-kaudella pyhien piirikuntien määrä kasvatettiin kahdeksaan, ja Ise-jingūn omistamat maa-alueet laajenivat huomattavasti. Toinen jo muinoin tärkeä pyhäkkö oli Tado-taisha, jossa palvottiin raudan valmistuksen kamia.

Heian-kaudella 900-luvulla Ise Heishi -klaani, Taira-klaanin haara, sai alueella vaikutusvaltaa hyötymällä provinssin maanomistajien välisistä konflikteista. Ise Heishi oli sotilassuku. Sen ydinaluetta oli Isen pohjoisosa eli Anōtsun ja Kuwanan seutu, josta käsin se hallitsi laivastoaan ja Japanin ja Song-dynastian Kiinan välistä kauppaa. Klaani kohosi merkittävään asemaan myös hovissa, ja Taira- ja Minamoto-klaanien välisessä Genpei-sodassa 1100-luvulla Isen provinssi toimikin Taira-klaanin tukialueena. Vaikka klaani hävisi valtataistelun, sen jäänteet Isen seudulla jatkoivat myöhemminkin kapinointia uutta Kamakura-sotilashallintoa vastaan.

Vuoden 1221 Jōkyū-kapinan jälkeen Isen provinssin sotilaskuvernöörin virka (shugo) annettiin Hōjō-klaanin haltuun. Vaikka Kamakura-hallinnon loppuaikoina Isen pyhäkön taloudellinen mahti saavutti huippunsa, myös seudun maanomistajien ja jitō-sotilastilanhoitajien väliset konfliktit voimistuivat. Valtaan nousi paikallisia klaaneja, minkä myötä pyhäköiden ja temppelien vaikutus heikkeni. Eteläisen ja pohjoisen hovin kaudella eli nanboku-chō-kaudella 1300-luvulla hovin sukuhaarojen välinen taistelu heijastui myös Isen alueelle: provinssin pohjoisosia piti hallussaan sotilashallinnon nimittämä kuvenööri, eteläosia eteläistä hovia tukenut Kitabatake-klaani. Eteläisen hovin häviön jälkeen vuonna 1392 Kitabatake-klaani joutui alistumaan Muromachi-hallinnolle, mutta piti provinssin eteläosaa hallussaan, kunnes Oda Nobunaga valloitti Isen ja tuhosi klaanin vuonna 1576.

Näistä konflikteista huolimatta aikakausi merkitsi myös provinssin hallinnon ja talouden kehitystä. Provinssin kylien ja kaupunkien itsehallinto vahvistui, ja erityisesti Isen-jingūn edustalle syntyneet Ujin ja Yamadan kaupungit vaurastuivat pyhäkölle suuntautuneen pyhiinvaelluksen ansiosta. Näiden kaupunkien edustalla sijainnut Ōminato nousi provinssin vilkkaimpien satamapaikkakuntien joukkoon. Aiemmin tärkeä Anōtsun satama sen sijaan tuhoutui vuoden 1498 maanjäristyksessä. Isen provinssi tunnettiin erityisesti elohopean ja oshiroi-puuterin tuotannosta. Puuterin tuotanto saavutti huippunsa 1500-luvulla, ja sitä pidettiin suuressa arvossa, koska sen raaka-aineena käytettiin elohopeaa lyijyn sijaan. Muita kukoistavia elinkeinoja olivat suolan ja teen tuotanto sekä kalastus.

1500- ja 1600-lukujen vaihteessa ensin Toyotomi Hideyoshi ja hänen jälkeensä Tokugawa Ieyasu muuttivat radikaalisti provinssin daimioiden välisiä valtasuhteita muun muassa lakkauttamalla vanhoja daimiokuntia ja nimittämällä uusia daimioita. Tōdō Takatoran vuodesta 1608 hallitsema Tsun daimiokunta oli ainoita, joka säilyi muuttumattomana Edo-kauden loppuun asti. Jotkin provinssin alueet otettiin Tokugawa-sotilashallinnon suoraan hallintaan, kuten Isen pyhäkön alue. Hideyoshin vuonna 1594 tilaamassa maanmittauksessa Isen provinssin todettiin tuottavan 560 000 kokua riisiä. Isen tasanko tunnettiin Edo-kaudella hyvälaatuisen riisin tuotantoalueena, ja riisinviljelyaluetta laajennettiin raivaamalla uutta peltomaata ja rakentamalla kastelukanavia. Isen kauppiaat saivat Edon ja koko maan kaupassa merkittävän jalansijan Ōmin provinssin kauppiassukujen ohella: Isestä he veivät muualle muun muassa puuvillaa. Huomattaviin kauppiassukuihin kuului Mitsui-suku.

Kun vuonna 1871 Japanin daimiokunnat lakkautettiin ja perustettiin prefektuurihallinto, Isen provinssin pohjoisosaan luotiin Anōtsun prefektuuri ja eteläosaan Watarain prefektuuri. Ne liitettiin toisiinsa vuonna 1876, jolloin syntyi nykyinen Mien prefektuuri.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isen provinssi Wikimedia Commonsissa