Yamaton provinssi
Yamaton provinssi (jap. 大和国, Yamato no kuni) on Japanin entinen provinssi Kinain alueella Honshūn saarella. Se vastaa nykyistä Naran prefektuuria. Toiselta nimeltään provinssi oli Washū (和州). Yamato oli yksi Kinain alueen viidestä provinssista. Engishiki-teoksessa se on luokiteltu suurten provinssien (大国) joukkoon.[1]
Maantiede ja hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yamaton provinssilla oli monimuotoinen luonnonmaantiede, sillä sen alueeseen kuului paitsi tasainen Naran allaslaakso myös vaikeakulkuisia vuoristoalueita. Koska provinssi käsitti sekä kehittyneitä alueita että kehittymättömiä erämaita, voi sen olosuhteiden sanoa edustaneen koko maata pienoiskoossa. Yamaton alueen voi jakaa pääpiirteissään neljään seutuun: Naran allaslaaksoon, Yamaton ylätasankoon, Udan seutuun ja Yoshinon seutuun. Yoshino on vuoristoaluetta, joka erotettiin lyhyeksi aikaa Nara-kaudella vuosina 724–732 omaksi Yoshinon provinssikseen. Ei ole varmuutta, pidettiinkö Yoshinon sisäosia alkujaan Yamaton provinssin osana. Naran allaslaaksolle tyypillisiä olivat taas lähekkäin sijaitsevat pienet vallihautojen ympäröimät kylät ja tekoaltaat.[1]
Hallinnollisesti Yamaton provinssi jaettiin 15 piirikuntaan. Niistä 13 sijaitsi Naran allaslaakson seudulla. Yamaton ylätasanko kuului kahteen näistä, kun taas Uda ja Yoshino muodostivat omat piirikuntansa. Provinssin alkuperäisen hallintokeskuksen (kokufu) sijainnista ei ole täyttä varmuutta. 600-luvun loppupuolella se lienee sijainnut Katsujōn seudulla, sittemmin Heijō-kyōn perustamisen jälkeen se siirrettiin Takaichiin. Kamakura-kaudella pääkaupunki lienee ollut Imagōssa nykyisen Yamato-Kōriyaman alueella. Yamaton provinssitemppeleinä toimivat joko valtion päätemppeli Tōdai-ji ja nunnaluostari Hokke-ji, tai sitten ne sijaitsivat eri paikassa. Provinssin pääpyhäkkö (ichinomiya) oli Ōmiwa-jinja.[1]
Yoshinovuoren maisemaa
Ōmiwa-jinjan pyhäkkö
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Yamaton provinssi on Yamato-valtion ja siten koko Japanin valtion syntyaluetta. Alkujaan nimi viittasi ainoastaan Naran allaslaakson kaakkoisosaan, mutta myöhemmin koko Yamato-valtion alueeseen ja sitä kautta myös koko Japaniin. Yamato muodostui Hasejoen varrelle, ja siellä palvottiin Miwa- ja Amanokaguvuoria; alun perin nimi Yamato onkin saattanut tarkoittaa Miwavuoren juurta. 500–600-luvuilla seudulle virtasi vaikutteita Kiinasta ja Koreasta. Asukan seudulle kehittyi buddhalainen Asuka-kulttuuri, ja myöhemmin Naran allaslaaksoon perustettiin maan ensimmäiset suuret, kiinalaistyyliset pääkaupungit: Fujiwara-kyō vuonna 694 ja Heijō-kyō eli nykyinen Nara vuonna 710. Heijō-kyōhon rakennettiin suuria buddhalaisia temppeleitä. Vaikka pääkaupunki siirrettiin pohjoisemmaksi Heian-kyōhon eli nykyiseen Kiotoon 700-luvun lopulla, Naran seutu pysyi tärkeänä keisarihovin, Fujiwara-suvun ja buddhalaisen kulttuurin keskuksena.[1]
Vaikka Yamaton provinssi oli valtion ydinaluetta, ei ole täysin selvää, missä provinssin hallintokeskus (kokufu) ja provinssitemppelit eri aikoina sijaitsivat. Ei esimerkiksi ole varmuutta siitä, toimivatko valtion päätemppeli Tōdai-ji ja valtion nunnaluostari Hokke-ji myös provinssinsa keskuspaikkoina. Joka tapauksessa Heian-kauden aikana erityisen vaikutusvaltaisiksi nousivat Kōfuku-jin temppeli ja Kasugan pyhäkkö, jotka liittyivät yhteen šintolaisuuden ja buddhalaisuuden synkretismin (shinbutsu shūgō) myötä ja joita Fujiwara-suku piti suojelijoinaan. Kun Kōfuku-jin maa-alueet kasvoivat, provinssin alueesta tuli käytännössä temppelin hallitsema läänitys, ja provinssin kokushi-virkamiehen rooli supistui keulakuvaksi. Kauden lopulla Yamaton provinssi kärsi tuhoja Taira-klaania vastaan käydyssä Genpei-sodassa, mutta toipui myöhemmin Fujiwara-suvun, Minamoto no Yoritomon ja keisarihuoneen myötävaikutuksella.[1]
Heian-kaudella Yamaton provinssin eteläosan Yoshinovuorella kehittyi synkretistinen shugendō-usko. Yoshinovuoresta tuli pyhä paikka, jonka yhteys eteläpuolella sijaitsevaan Kumanon alueeseen voimistui. Pohjoisemmilla tasankoalueilla Kōfuku-jin valta jatkui Heian-kauden jälkeenkin: kun Kōfuku-ji otti haltuunsa provinssin kokushi- ja shugo-virat, Yamatoon syntyi omalakinen ”uskonnollinen kuningaskunta”. Vaikka järjestely loi konflikteja seudun temppelien välille, se toisaalta piti buddhalaisen kulttuurin elinvoimaisena ja edesautti näiden pyhien paikkojen säilymistä nykyaikaan saakka. Tässä kontekstissa keisari Go-Daigo aloitti 1330-luvulla Kioton sotilashallinnon kaatamiseen tähdänneen Kenmu-restauraation, mutta joutui pakenemaan Ashikaga Takaujia etelään Yoshinovuorelle, jonne perustettiin eteläinen hovi. Yamatossa kiista näyttäytyikin seudun pohjois- ja eteläosien välisenä sisällissotana. Hovin kukisti lopulta shōgun Ashikaga Yoshimitsu. Hänkään ei kiistänyt Yamaton seudun jumalallisuutta, ja Muromachi-hallinnon vakiintuminen merkitsi talouden ja kulttuurin kehitystä myös Naran alueella.[1]
1400-luvulla Yamaton munkkien ja kansan väliset konfliktit kuitenkin laajenivat eri klaanien ja eteläisen hovin jäänteiden väliseksi 10 vuotta kestäneeksi sisällissodaksi eli Yamaton Eikyū-sodaksi. Nämä tapahtumat johtivat myöhemmin tuhoisaan Ōnin-sotaan. Eikyū-sodasta lähtien Yamaton provinssi olikin sotivien valtioiden eli sengoku-kauden sisällissodan tilassa. Samalla alue pirstaloitui, kun esimerkiksi Isen vaikutus Udan alueella ja Kiin vaikutus Uchin alueella voimistuivat. Kun Matsunaga Hisahide miehitti Yamaton vuonna 1559 ja rakennutti Naran liepeille Tamon’yaman linnan, Yamato oli ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa vieraiden sotaherrojen vallan alla. Tämä merkitsi uskonnollisen valtiomuodostelman loppua. Tamon’yaman linnaa on sanottu ensimmäiseksi esimodernin ajan linnaksi. Oda Nobunaga ja Tsutsui Junkei kukistivat Hisahiden, minkä ansiosta Nobunaga nimitti Junkein Yamaton kuvernööriksi (daikan). Kun valtaan nousi Toyotomi Hideyoshi, hänen veljensä Hidenaga otti haltuun Kōriyaman linnan ja hallitsi sieltä Yamaton lisäksi Kiin ja Izumin provinsseja. Bunroku-kaudella vuonna 1595 suoritetussa maanmittauksessa Yamaton provinssin todettiin tuottavan 450 000 kokua.[1]
Myös Edo-kauden vallanpitäjät 1600-luvulta lähtien kohtelivat Yamaton aluetta hyvin. Tokugawa Ieyasu halusi ottaa Yamaton suoraan hallintaansa päästämättä alueelle vaikutusvaltaisia daimioita. Vuonna 1613 Naraan perustettiin bugyō-hallintovirasto ja muille Tokugawa-klaanin hallitsemille alueille nimitettiin daikan-viranomaisia. Myöhemmin vuonna 1664 nämä hallintoelimet liitettiin yhteen. Provinssin hallintojärjestelmästä kehittyi kuitenkin hyvin monimutkainen, sillä alueen daimioiden läänitykset olivat pääosin pienikokoisia, ja provinssi jakautuikin lähes 100 pieneen hallintoalueeseen. Edo-kausi merkitsi toisaalta pitkää rauhan aikaa ja sen myötä talouden, provinssin tieverkon, turismin ja pyhiinvaelluksen kehitystä. Yamatossa tuotettiin esimerkiksi riisiä, öljyjä, puuta, paperia, puuvillaa, kangasta, lääkeaineita, teetä, tupakkaa, nuudeleita ja kudzu-jauhoa (kuzuko). Tōdai-jin temppelin suuren Buddhan ja päähallin kunnostus vuonna 1708 toivat Naraan kymmeniä tuhansia matkailijoita.[1]
Vuonna 1863 Yamaton provinssissa syntyi Meiji-restauraatiota enteillyt puolisotilaallinen Tenchūgumi-järjestö, joka hyökkäsi Gojōn daikan-virastoon ja surmasi daikan-virkamies Suzuki Gennain. Keisarinvallan palauttamista kannattanut ryhmittymä kuitenkin kukistettiin ja keisari Kōmein vierailu Yamatoon peruutettiin. Meiji-restauraation jälkeen vuonna 1871 uusi hallinto lakkautti daimiokunnat ja otti haltuunsa aiemmin Tokugawa-shōgunille kuuluneet alueet. Samalla perustettiin Naran prefektuuri. Se liitettiin joksikin aikaa Sakain ja sittemmin Osakan prefektuuriin, mutta saavutti itsenäisyytensä jälleen 1887.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yamaton provinssi Wikimedia Commonsissa
