Invercargill
Invercargill Waihōpai |
|
---|---|
![]() |
|
![]() ![]() Invercargill |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Uusi-Seelanti |
Hallintoalue | Southland |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 491 km² |
Väkiluku (2023) | 55 599 |
Invercargill on Uuden-Seelannin Eteläsaaren eteläosassa, Foveaux’nsalmen poukamassa sijaitseva kaupunki. Asukkaita on 55 599 (2023).[1] Kaupunki toimii keskuksena alueensa lypsykarja- ja lampaanhoitotaloudelle. Siellä on myös lannoiteteollisuutta. Valtaosa kaupankäynnistä kulkeutuu kohteeseensa noin 25 kilometrin päässä sijaitsevan Bluffin sataman kautta.[2] Kaupungin tunnetuin maamerkki on luultavasti William Sharpin suunnittelema punaisista tiilistä rakennettu 42,5 metriä korkea vesitorni, joka valmistui 1889.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maorit saapuivat Invercargillin seudulle viimeistään 1100-luvulla Bluffin runsaiden kala- ja lintuvarantojen houkuttelemina. He harjoittivat valaanpyyntiä ja pellavakauppaa. Ensimmäiset eurooppalaiset tulivat Eteläsaaren etelärannikolle 1700-luvun lopulla.[4]
Vuonna 1856 kenraalikuvernööri Thomas Gore Browne myöntyi maanviljelijöiden esittämään pyyntöön Bluffin sataman perustamisesta. Samalla hän ehdotti vastaavalle kaupungille nimeä Invercargill kunnianosoitukseksi skotlantilaiselle William Cargillille, joka vaikutti Otagon ja Southlandin alueiden hallinnossa.[4]
Invercargillin alkuvaiheiden maanmittauksesta vastanneen John Turnbull Thomsonin suunnittelu leveine katuineen antaa kaupungille yhä merkittävän leimansa.[4] Ensimmäiset kaupunginhallituksen vaalit pidettiin elokuussa 1871. Kaupunki kasvoi siirtolaisuuden kasvaessa ja heidän mukanaan presbyteereistä tuli huomattava kirkkokunta. Maanviljelyn kehittyessä kaupunkiin tuli siihen liittyvää teollisuutta.[5]
Kasvu oli nopeaa toisen maailmansodan jälkeen. Asukasluku kasvoi vuoden 1941 lukemasta 27 500 lukemaan 47 000 vuonna 1971. Maailmansotaa seuranneiden kasvuvuosien hidastumisen jälkeen alkoi kuitenkin laskusuhdanne 1980-luvulla ja väkiluku laski (53 868 v. 1981 ja 46 311 v. 2001). Myöhemmin kaupunki sai uusia asukkaita esimerkiksi opiskelijoista.[5]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rannikkoseudulla sijaitsevan Invercargillin ilmasto on leuto, ja vuosittainen lämpötilanvaihtelu asettuu keskimäärin vain noin kymmenen celsiusasteen välille. Keskilämpötila on tammikuussa 18,6 °C ja heinäkuussa 9,5 °C.[6]
Invercargillin ilmastotilastoa
|
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Invercargillissa oli vuoden 2023 väestönlaskennan mukaan 55 599 asukasta. Vuonna 2013 vastaava lukema oli 51 696. Vuonna 2023 asukkaista maoreja oli 10 764. Henkilökohtaiset mediaanitulot olivat 39 900 Uuden-Seelannin dollaria, eli maan keskiarvoa 41 500 vähemmän.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Place and ethnic group summaries : Invercargill City Stats NZ Tatauranga Aotearoa. Viitattu 5.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Pöyhönen, Otto: Suuri maailmantieto, s. 243. Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3
- ↑ The Invercargill Water Tower Invercargill. Arkistoitu 18.7.2007. Viitattu 1.4.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c History Invercargill. Arkistoitu 6.5.2007. Viitattu 1.4.2007. (englanniksi)
- ↑ a b David Grant: Southland places - Invercargill Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 5.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Climate Invercargill. Arkistoitu 25.1.2007. Viitattu 1.4.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Invercargill Wikimedia Commonsissa