Intianpaariakoira
| Intianpaariakoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Määrä | kotialueellaan hyvin yleinen |
| Rodun syntyaika | ikivanha |
| Alkuperäinen käyttö | villikoira, paariakoira |
| Nykyinen käyttö | vahtikoira |
| Elinikä | 15–18 vuotta |
| Muita nimityksiä | Indian Pariah, Pariah Dog, Indog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 20–30 kg narttu 15–25 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 51–64 cm narttu 46–58 cm |
| Väritys | fawn, punainen, ruskea, musta, black & tan, mustavalkoinen, ruskeavalkoinen tai tricolor |
Intianpaariakoira (pariah dog) on intialainen koirarotu. Nimitys pariah eli sananmukaisesti rumpali tulee sen kotimaan kastijärjestelmän alimman luokan nimestä, mikä on varsin kuvaava: sitä pidetään yleisesti hylkiönä. Muita nimityksiä ovat pye-dog, pi-dog ja pie-dog, jotka kaikki tarkoittavat ulkopuolista.[1]
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intianpaariakoira on keskikokoinen, lyhytkarvainen alkukantainen koira. Rakenteeltaan se on neliömäinen tai hieman suorakaiteen muotoinen.[2] Se muistuttaa huomattavasti dingoa eikä villiintymisestään huolimatta kovinkaan paljoa sutta. Oletettavasti myös sudesta erkaantuneiden koirien varhaisin tuhansien vuosien takainen prototyyppi oli lyhytkarvainen, pieni ja kuumuuteen sopeutunut eläin.[1]
Pää on kiilanmuotoinen, kuono suippo ja purenta leikkaava. Niska on jalopiirteinen. Tummanruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset ja pystyt korvat teräväkärkiset ja matalalle asettuneet. Eturaajat ovat suorat ja takaraajat vain aavistuksen kulmautuneet. Häntä kiertyy selän ylle. Urosten säkäkorkeus on 51–64 cm ja paino 20–30 kg, nartuilla vastaavat mitat ovat 46–58 cm ja 15–25 kg.[2]
Hyväksytyt värit ovat:[2]
- Ruskea: Sävy vaihtelee vaaleasta fawnista tumman punaruskeaan. Mustalla maskilla tai ilman. Valkoiset merkit sallitaan. Yleisin väritys.
- Musta: Harvinainen. Joillain mustilla koirilla voi olla tan-merkit.
- Kaksivärinen: Musta- tai ruskeavalkoinen. Valkoisella alueella esiintyy usein toisen värin värisiä pilkkuja.
- Tricolor: Mustavalkoinen tan-merkein.
Virheellisiksi luokitellut värit:
- Maksanruskea
- Valkoinen
- Dalmatilaisittain pilkuttunut
- Brindle
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat mm. älykkyys, valppaus, aktiivisuus, epäluuloisuus, reviiritietoisuus ja varautuneisuus vieraita kohtaan. Se oppii nopeasti ja on helppo kouluttaa, mutta koulutus vaatii virikkeitä ja vaihtelua, sillä se kyllästyy nopeasti toistoihin. Sillä on voimakas vartiointi- ja puolustusvietti perhettään kohtaan ja se vaatii ehdotonta sosiaalistamista pennusta pitäen. Se tulee hyvin toimeen oman perheen lasten kanssa. Sen tapa vartioida on ilmoittaa pihaa lähestyvistä tulokkaista, mikä tekee siitä haukkuherkän sillä se reagoi usein pienimmästäkin epäilyksestä. Jotkut tunnusomaiset piirteet ovat samoja kuin dingolla, basenjilla ja muilla vastaavilla roduilla: sillä on esimerkiksi juoksuaika vain kerran vuodessa, heinä-lokakuun välisenä aikana. Pennut syntyvät normaalisti loka-joulukuun välillä.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotua muistuttavia koiria tavataan kaikkialla Lähi-idän, Etelä-Aasian ja Pohjois-Afrikan alueella, joissa ne tunnetaan eri nimillä maasta riippuen. Nepalissa paariakoiria juhlitaan kerran vuodessa, jolloin hurskaat ihmiset keräävät niitä kaduilta, harjaavat, kylvettävät, seppelöivät ja ruokkivat ne ruhtinaallisesti, sekä maalaavat niiden otsaan punaisen tikamerkin.[1]
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intianpaariakoira vaatii paljon liikuntaa ja toimintaa, ja sen tulisi saada hyvin pitkiä ulkoilulenkkejä useita kertoja päivässä. Yleisesti ottaen muut hoitotoimenpiteet ovat helppoja, varsinkin tropiikin ilmastossa elävien yksilöiden kohdalla: turkki vaatii harjausta vain ani harvoin ja ruokinta on taloudellista sillä koira syö melko vähän. Monien muiden vanhojen aasialaisten rotujen, kuten shiban tai akitan tapaan se on luonnostaan siisti: se paitsi pitää itsensä puhtaana, se ei myöskään haise lähes ollenkaan.[2]
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on tyypillisenä luonnollisesti jalostuneena maatiaisrotuna erittäin terve ja pitkäikäinen, koska vain vahvimmat ja terveimmät yksilöt pääsivät jatkamaan sukua. Keskimääräinen elinikä on yli 15 vuotta.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Richards, Peter: Indian Pariah Dog DogZone.com. Viitattu 24.2.2019 (englanniksi).
- Indian Pariah Dog: Temperament, History & Care – Guide to Indian’s Most Ancient Dog Breed The Smart Canine. Viitattu 24.2.2019 (englanniksi).