Interbank

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Interbank Osakepankin logo.

Interbank Osakepankki oli ensimmäinen pankki, joka syntyi Suomen suljettuun pankkijärjestelmään. Se oli myös ensimmäinen suomalainen sotien jälkeen perustettu yksityinen pankki. Yhtiö fuusioitui vuonna 1998 Mandatum & Co:n kanssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiön historia alkoi, kun Jon Hellevig ja hänen veljensä Gert, Ben Wolfram ja Juha Sorvisto perustivat rahoitusyhtiön. Tästä yritys muuttui myöhemmin pankkiiriliikkeeksi, ja vähän myöhemmin siitä tuli myös talletuksia vastaanottava Interbank. [1] Interbank Osakepankki perustettiin vuonna 1988. Synty oli jatkoa ruotsalaisen pörssiyhtiö Independent Finans Ab:n käynnistämälle arvopaperivälitysyhtiölle Independent Pankkiiriliike Oy:lle. Valuuttapankkioikeudet pankki sai vuonna 1989[2].

Interbank oli yhdessä Ålandsbanken kanssa ainoat pankit, jotka selvisivät ilman valtion tukea Suomen talouskriisistä, jonka aikana Suomen valtio joutui tukemaan pankkeja yhteiskunnallisen velvoitteen täyttämiseksi useilla miljardeilla markoilla.[3] Osakkeet olivat teollisuuden ja rahoitusyhtiöiden, kuten Venatorin[4] omistuksessa, mutta myös yksityishenkilöt omistivat pankin osakkeita suoraan ja rahoitusyhtiöiden kautta.[5] Interbank Osakepankin osakkeet listattiin myös Helsingin arvopaperipörssissä. Vuonna 1998 Mandatum & Co ja Interbank Osakepankki fuusioituvat, jolloin Mandatum sai paikan pörssilistalta ja nimeksi tuli Mandatum Pankki Oyj[6].

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pankin ympärillä pyöri 1990-luvun alussa talousrikosvyyhti, jonka seurauksia puitiin oikeudessa vielä 2000-luvulla. Interbankin omistaneet holding-yhtiöt myivät Interbankin osakkeensa 74 miljoonan markan kauppahinnasta vuonna 1993. Kari Uoti ei oikeuden päätöksen mukaan maksanut veroja näistä kaupoista, vaan siirsi varat ulkomaille. Interbankin toimitusjohtaja [7][8]Juha Sorvisto, Venatorin (yksi Interbankin omistavista holding-yhtiöistä) toimitusjohtaja, tuomittiin samassa yhteydessä puolentoista vuoden vankeuteen.[6]

Pankin muita johtokunnan jäseniä ei ole tuomittu Venatorin sotkuissa taikka muustakaan lainvastaisesta toiminnasta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talouselämä[vanhentunut linkki]
  2. Sakari Lehtiö, Suomen pankkikriisin taustatekijät, luonne ja kriisinkesto erityisesti säästöpankeissa s. 1-20, 47-53.
  3. Sakari Lehtiö, Suomen pankkikriisin taustatekijät, luonne ja kriisinkesto erityisesti säästöpankeissa s. 17-22. Keijo K. Kulha, Kuilun partaalla suomalainen pankkikriisi 1991-1995 s. 7-11. Kustaa Hulkko, Pankkivaltuuston keskusteluja rahapolitiikasta ja pankkikriisistä s. 72-77.
  4. Pörssitieto
  5. Sakari Lehtiö, Suomen pankkikriisin taustatekijät, luonne ja kriisinkesto erityisesti säästöpankeissa s. 47-53.
  6. a b Talouselämä[vanhentunut linkki]
  7. Mtv3-uutiset, luettu 16.9.2007
  8. Yle MOT Luettu 16.9.2007
  9. Kauppalehti 7.8.1997[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]