Integraalifunktio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Funktion ƒ Integraalifunktio on funktio F, jonka derivaatta on ƒ, eli F' = ƒ. Integraalifunktion määrittämistä eli derivoinnin käänteistoimitusta kutsutaan integroinniksi. Integraalifunktiolle käytetään ainakin kahta määritelmää, jotka ovat eräissä tapauksissa keskenään ristiriitaisia.

Ensimmäinen ehdotus integraalifunktion määritelmäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkoon Riemann-integroituva. Funktio on funktion eräs integraalifunktio, mikäli on olemassa siten, että

Lisäksi myös funktio on funktion integraalifunktio, mikäli jollain .

Toinen ehdotus integraalifunktion määritelmäksi (primitiivin määritelmä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkoon . Mikäli on olemassa derivoituva funktio siten, että , niin on funktion primitiivi eli antiderivaatta (tai integraalifunktio).

Alempi määritelmä vaatii, että integraalifunktio on derivoituva, ylempi määritelmä taas ei. Primitiiviltä eli antiderivaatalta vaaditaan siis aina derivoituvuusominaisuus, mutta ylemmän määritelmän mukaiselta integraalifunktiolta ei välttämättä. Määritelmät ovat kuitenkin jatkuville funktiolle samat. Alempi määritelmä on käsitteelliseltä kannalta ongelmallinen: kaikilla integroituvilla funktioilla ei sen mukaan ole integraalifunktiota.

Integraalifunktiot eroavat toisistaan vakiolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Integraalifunktio on summattavaa vakiota lukuun ottamatta yksikäsitteinen. Toisin sanoen, jos on funktion jokin integraalifunktio, niin kaikki sen integraalifunktiot ovat muotoa , missä integroimisvakio on mielivaltainen. Integraalifunktiolle käytetään merkintää

,

missä integroimisvakiota ei ole kiinnitetty. Tätä merkintätapaa kutsutaan funktion määräämättömäksi integraaliksi. Merkintätapa tarkoittaa joko sitä, että on :n antiderivaatta, tai että on :n integraalifunktio. Jatkuville funktiolle nämä ovat sama asia.

Integraalifunktioiden määrittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Integraalifunktioiden määrittämistä kutsutaan integroinniksi. Integrointi on derivoinnin käänteistoimenpide, jolla on tärkeä sovellus määrätyn Riemannin integraalin arvon laskemisessa.

Kaikkien alkeisfunktioiden integraalifunktioita ei voi esittää alkeisfunktioiden avulla. Tunnettuja esimerkkejä ovat:

Määräämätön integraali on lineaarinen, eli jos funktioilla ja on integraalifunktiot ja , niin

.

Tässä kaavassa on oletettu, että yhtälön vasemmalla ja oikealla puolella integroimisvakiot on sopivasti valittu.

Integraalifunktion yhteys määrättyyn integraaliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Analyysin toisesta peruslauseesta seuraa, että jos funktio on jatkuva, voidaan kirjoittaa

Integroimiskaavoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla olevissa kaavoissa ja ovat :stä riippuvia Riemann-integroituvia funktioita, reaaliluku ja positiivinen reaaliluku. Integroimisvakiota ei ole merkitty näkyviin.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]