Indonesialainen elokuva
Indonesialainen elokuva on historialtaan pitkä, mutta nykyisin ala on pieni ja kamppailee olemassaolostaan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirtomaavallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen indonesialainen elokuva valmistui 1926, ja se oli mykkäfilmi Loetoeng Kasaroeng, jonka ohjasivat alankomaalaiset ohjaajat G. Kruger ja L. Heuveldorp. Elokuvassa näyttelivät paikalliset NV Java Film Companyn näyttelijät Bandungissa, ja se sai ensi-iltansa 31. joulukuuta 1926 Bandungissa teattereissa Elite ja Majestic.[1] Sen jälkeen on maassa tuotettu yli 2 200 elokuvaa. Indonesian elokuvan synnyttyä siirtomaavallan aikana sitä tukivat toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittäjät propagandan välineenä.
Itsenäisyysaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäistymisen jälkeen Sukarnon hallinto käytti elokuvaa kansallismielisiin, länsimaiden vastaisiin tarkoituksiin. Ulkomaisia elokuvia ei saanut tuoda maahan. Kun Suharto oli syössyt Sukarnon vallasta, elokuvat joutuivat ennakkosensuurin katseluun yhteiskunnallsien järjestyksen säilyttämiseksi.[2] Länsi-Sumatralta kotoisin ollut ohjaaja Usmar Ismail jätti merkittävän jäljen Indonesian 1950- ja 1960-luvun elokuvaan.
1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva-ala saavutti huippunsa 1980-luvulla, jolloin valmistuivat sellaiset menestysfilmit kuin Naga Bonar (1987) ja Catatan Si Boy (1989). Arizalin ohjaamat Warkopin komediat menestyivät myös. Ryhmän elokuvat, kuten Pintar-pintar Bodoh (1982) ja Maju Kena Mundur Kena (1984) kiinnostivat erityisesti nuoria. Tuon ajan näyttelijöitä olivat Deddy Mizwar, Eva Arnasz, Lidya Kandou, Onky Alexander, Meriam Bellina, Rano Karno ja Paramitha Rusady.[3]
1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990-luvulla jatkui ulkomaisten elokuvien maahantuonti, ja indonesialaisten elokuvien taiteellinen laatu heikkeni kilpailun vuoksi. Runsaasti elokuvia tuli etenkin Yhdysvalloista ja Hongkongista. Elokuvien tuotantomäärät supistuivat merkittävästi, niin että kun vuonna 1990 oli valmistunut 115 elokuvaa, 1993 valmistui enää 37.[4] Jäljitelmät ja televisio myös edistivät elokuvan laadun heikkenemistä. Vuosikymmenessä Indonesian elokuva hallitsivat sähköisetselvennä sarjaelokuvat (sinetron). Raam Punjabin Multivision Plus yksi monista sinetronia tuottavista yhtiöistä hallitsi alaa. Suurin osa tuotetuista elokuvista oli aikuisten B-elokuvia, joita esitettiin halvoissa teattereissa ja ulkoilmateattereissa tai ne tehtiin suoraan videoiksi tai televisiolle.[3].
2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suharton jälkeisellä Reformasi-liikkeen kaudella riippumaton elokuvatuotanto on jälleen päässyt vaihtiin, ja aiemmin kiellettyjä aiheita kuten politiikkaa, rotukysymyksiä, uskontoa, luokkaristiriitoja ja seksuaalisuutta käsitteleviä elokuvia tehdään.[2]
Merkittäviä viime vuosien elokuvia ovat Rudi Soedjarwon ohjaama What's Up with Love? (2002), Riri Rizan ohjaama Eliana Eliana ja Arisan!, jossa näytteli Tora Sudiro ja joka sai ensi-iltansa 2005, Beauty and Warrior, ensimmäinen indonesialainen pitkä animaatio valmistui. Samana vuonna valmistui Riri Rizan ohjaama elämäkertaelokuva Gie indonesialaisesta aktivistista Soe Hok Giesta.
Hanung Bramantyon ohjaama Ayat-ayat Cinta (Verses of Love) kiinnosti aivan uutta katsojakuntaa. Melodraaman tarina ei tarjonnut uutta lähestymistapaa elokuvalliseen kerrontaan, mutta sen sisältämä islamin ja nykyaikaisen rakkauskertomuksen yhdistäminen on onnistunut houkuttelemaan muslimeja eri puolilla maata elokuviin.[5].
Elokuvajuhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakartassa on pidetty vuosittain joulukuussa Jakartan kansainvälinen elokuvajuhla (JiFFest) vuodesta 1998. Jakartassa pidettiin marraskuussa 2008 kansainvälinen elokuvatapahtuma, 52. Aasian Tyynenmeren elokuvajuhla (APFF). Juhlille toivat elokuvia kilpailemaan Aasian filmituottajien liiton 21 jäsentä.
Indonesian Film -elokuvajuhla (Festival Film Indonesia/FFI) on pidetty epäsäännöllisesti vuodesta 1955. Vuosina 1973–1992 se järjestettiin vuosittain, mutta oli keskeytyksissä vuoteen 2004. Juhlilla on kilpailu, jossa myönnetään Citra-palkinto.
Merkittäviä elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1987 Naga Bonar
- 1987 Kejarlah Daku Kau Kutangkap
- 2001 Jelangkung
- 2001 Whispering Sands (Pasir Berbisik)
- 2001 Ada Apa dengan Cinta?
- 2002 Eliana, Eliana
- 2003 Arisan!
- 2005 Belahan Jiwa
- 2005 Joni's Promise (Janji Joni)
- 2005 Gie
- 2006 Love for Share (Berbagi Suami)
- 2007 Nagabonar Jadi 2 (Naga Bonar 2)
- 2007 Kala (Dead Time: Kala) (The Secret)
- 2007 The Photograph
- 2008 Verses of Love (Ayat-Ayat Cinta)
- 2008 Laskar Pelangi
Merkittäviä näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Christine Hakim
- Jajang C. Noer
- Barry Prima
- Mariana Renata
- Dian Sastrowardoyo
- Shanty
- Tora Sudiro
- Suzzanna
- Deddy Mizwar
- Tora Sudiro
- Nicholas Saputra
- Slamet Rahardjo Djarot
- Marissa Haque
Merkittäviä ohjaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asrul Sani
- Nan T. Achnas
- Nia Dinata
- Usmar Ismail
- Teguh Karya
- Mira Lesmana
- Garin Nugroho
- Riri Riza
- Rudy Soedjarwo
- Hanung Bramantyo
- Chaerul Umam
- Joko Anwar
- Eros Djarot
- Arifin C. Noer
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A to Z about Indonesian Film, Ekky Imanjaya (Bandung: Mizan, 2006).
- Katalog Film Indonesia 1926-2005, JB Kristanto (Jakarta: Nalar, 2006). ISBN 9 79993953 4
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Patrick Robertson: The Guinness Book of Movie Facts & Feats. Abbeville Press, 1993. ISBN 1558596976.
- ↑ a b Krishna Sen ja Anne Tereska Giecko: Contemporary Asian Cinema, Indonesia: Screening a Nation in the Post-New Order, s. 96-107. Berg, 2006. ISBN 1845202376.
- ↑ a b Kompas
- ↑ Kondisi Perfilman di Indonesia
- ↑ KOMPAS Cetak : Pertemuan Baru Islam dan Cinta
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Indonesialaisia elokuva Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Jakarta International Film Festival (englanniksi)
- Indonesian film notes (englanniksi)
- Indonesian elokuvista (indonesiaksi)