Indium(III)oksidi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Indium(III)oksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | In2O3 |
| Moolimassa | 277,634 g/mol |
| Ulkomuoto | Keltavihreitä kiteitä[1][2] |
| Sulamispiste | 1 913 °C (2 186 K)[2] |
| Kiehumispiste | hajoaa n. 2 000 °C |
| Tiheys | 7,180 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene |
Indium(III)oksidi (tai di-indiumtrioksidi) on indiumin epäorgaaninen yhdiste hapen kanssa, jossa happi esiintyy hapetusluvulla −II ja indium +III. Näin muodostuva yhdiste on In2O3. Se on amfoteerinen kiinteä aine, joka muodostaa keltaisia, hieman vihertäviä kiteitä. Aine ei liukene veteen. Sen amorfinen muoto liukenee eri happoihin, mutta kiteinen ei.[1][3]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indium(III)oksidia saadaan poltettaessa metallista indiumia. Indium palaa sinisellä liekillä ja reaktio on:
- 4 In + 3 O2 → 2 In2O3
Myös indium(III)hydroksidin kuumentaminen tuottaa oksidia:
- 2 In(OH)3 → In2O3 + 3 H2O
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indiumoksidia on käytetty joissain alkaliparistoissa sekä optisissa pinnoitteissa ja lasin värjäyksessä. Sitä voidaan myös käyttää elektroniikan puolijohdekomponenteissa n-tyypin puolijohdemateriaalina.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Webelements: Indium: diindium trioxide (englanniksi)
- ↑ a b c Carl L. Yaws: The Yaws Handbook of Physical Properties for Hydrocarbons and Chemicals, s. 718. Gulf Professional Publishing, 2015. ISBN 0128011467. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.9.2016). (englanniksi)
- ↑ a b http://www.indium.com/inorganic-compounds/indium-compounds/indium-oxide/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://web.archive.org/web/20080630082830/http://ceramic-materials.com/cermat/oxide/in2o3.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Indium Oxide (englanniksi)