Ilongot Headhunting 1883–1974

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilongot Headhunting 1883-1974: A Study in Society and History[1] on antropologi Renato Rosaldon kirjoittama teos, joka ilmestyi vuonna 1980. Teos on etnohistoriallinen kuvaus ilongot-heimosta, joka on eräs Filippiinien alkuperäiskansa.

Tutkijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renato Rosaldo teki kenttätöitä ilongotien parissa vuosina 1967−1969, sekä vuonna 1974 vaimonsa Michelle Rosaldon kanssa. Rosaldot kiinnostuivat ilongoteista luettuaan amerikkalaisen antropologi William Jonesin elämäkerran. Jones oli tutkinut heimoa 1910-luvulla, jolloin Filippiinit olivat Yhdysvaltojen vallan alaisina ja alkuperäiskansoista haluttiin saada tietoa. Ilongotit murhasivat Jonesin vuonna 1909. Ilongoteihin kohdistuneen huonon käytöksen vuoksi Jonesin on katsottu aiheuttaneen itse oman kuolemansa. Kirjan alussa Rosaldo reflektoi hänen ja Jonesin kokemuksia.

Ilongotit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilongotit olivat Luzonin ylängöillä eläviä metsästäjä-keräilijöitä, jotka hyödynsivät myös kaskiviljelyä. Väestön koko oli kirjan kirjoittamisen aikaan noin 3500 henkeä. Ihmiset olivat tasa-arvoisia, tosin puhetaito toi miehelle arvostusta. Työ jaettiin sukupuolen mukaan: miehet metsästivät, kalastivat ja raivasivat alueita puutarhoja varten. Naiset hoitivat viljelyn ja koti muodosti heidän elinpiirinsä.

Kirja jakaantuu kolmeen päälukuun ja sisältää runsaasti ilongotien kertomuksia ja kuvauksia heidän elämästään, historiastaan ja kenttätöiden aikaisista tapahtumista. Kerronta on miesnäkökulmaista, eli pääosassa ovat enimmäkseen ilongotilaismiesten kertomukset ja kokemukset. Tämä johtui siitä, että miehet olivat enemmän ulkomaailmaan suuntautuneita kuin naiset.

Historiallinen näkökulma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Rosaldo aikoi tutkia ilongotien vihanpito -ja naimisiinmenotapoja. Pian hän kuitenkin huomasi että ilongot-yhteisöä oli vaikeaa tutkia sosiaalisen järjestyksen puutteen takia. Ainoa ihmisiä järjestävä asia olivat bertanit, eli nimetyt ryhmät. Bertanit olivat keskenään eri kehitysvaiheissa: läheisyys kulki hajallaan olon kautta bertanin lopulliseen häviämiseen. Siksi Rosaldo päätti tutkia heitä diakronisesti eli tavalla joka tutkii asioiden kehitystä ja ottaa mukaan historiallisen näkökulman. Hän lähestyi ilongotien sosiaalista rakennetta kehityksen näkökulmasta neljän eri prosessin kautta: bertanin kehityksen, sekä elämän-, kotitalous-, ja vihanpidonkierron läpi. Näitä prosesseja hän tarkastelee pilkkomalla bertanin pienimpiin osiin klustereiksi, kotitalouksiksi sekä perheiksi.

Rosaldo keräsi tutkimusmateriaalia kertomusten muodossa, joita hän vertasi kirjoitettuihin dokumentteihin. Hänen mukaansa narratiivitutkimus voi ilmentää monimutkaisia sosiaalis-historiallisia tapahtumia paikallisella tasolla, ja ilongotien käsitykset historiasta ilmenivät heidän puheissaan. Rosaldo sai piirrettyä hyvän aikajanan vuodesta 1974 vuoteen 1920, ja hieman epäselvän kuvan ajanjaksosta 1883-1920. Hän seurasi kehitysprosesseja tiettyjen tapahtumien kautta, jotka olivat tapahtuneet kymmeniä vuosia sitten. Filippiinit olivat pitkään olleet Espanjan, Yhdysvaltojen ja Japanin vaikutuksen alla. Vallanvaihtoihin liittyvät tapahtumat lisäsivät ilongotien stressiä ja nostivat pintaan bertaneiden välillä olevat vanhat kaunat. He kevensivät stressitilaa muiden bertaneiden jäseniin kohdistuvalla pääkallonmetsästyksellä. Pään poisheitto ilmensi elämän taakkojen poistumista.

Kohorttianalyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohorttianalyysi on alun perin väestötieteen parissa kehitetty tutkimusmenetelmä, jonka avulla voidaan tutkia millä laajuudella yksilöt tulevat tietoisiksi itsestään ryhmänä eli kohorttina vakavissa elämänmuutoksissa. Tällaiset ryhmät syntyvät nuoruusiässä, jolloin tehdään isoja päätöksiä tulevaisuudesta, kuten ammatista tai perheen perustamisesta, ja joita hankalat elinolosuhteet vaikeuttavat. Tällöin nuoret erottuvat muusta yhteiskunnasta tunnistettavana ryhmänä. Kirjassa Rosaldo käytti kohorttianalyysiä seuratessaan kymmentä nuorta miestä, jotka kasvoivat nuorista aikuisiksi japanilaisten tultua Filippiinelle vuonna 1945. Tuo vuosi oli väkivallan ja kuoleman aikaa, jolloin ilongotien oli hyljättävä kotinsa ja paettava viidakkoon. Yhdysvallat pakottivat japanilaiset perääntymään ilongotien maille, ja tämä aiheutti vakavia yhteenottoja, jonka seurauksena nälkä, pelko ja loputon vaeltaminen vaivasivat kaikkia. Tuona vuonna kolmannes ilongot-väestöstä kuoli.

Kohorttianalyysi ohjaa tutkimusta näkemään prosessit, joissa ryhmä edeltäjiä putoavat rakenteellisista asemistaan ja seuraajat nousevat korvaamaan heidät. Tällöin tilanne vaatii mekanismia, joka tuottaa sukupolvien välistä jatkuvuutta sekä sukupolven omaa tunnusomaista luonnetta. Nuorten kohtaamat asiat ovat vieraita heidän vanhemmilleen, jolloin nuoret kehittävät uusia kulttuurisia malleja pärjätäkseen muuttuneessa tilanteessa. Tällaisen ryhmän identiteetti muotoutuu jaetun kokemuksen kautta, joka sisältää ymmärryksen elämänmahdollisuuksista ja pohdintaa tulevaisuudesta. Kohorttianalyysi auttaa tutkimusta näin kohti moninaisia kehitysprosesseja, joissa ryhmän jäsenet uudelleenmuokkaavat itseään sekä ryhmän sosiaalisia rakenteita. Rosaldo huomasi seuraamiensa miesten kautta, kuinka bertaneiden muutot pysähtyivät ja pääkallonmetsästys loppui hetkeksi. Näin he saivat tasapainotettua ilongotien väestömäärää sekä rakennettua uudestaan puutarhat viljelyä varten.

Liike osana elämää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liike oli merkittävä osa ilongotien sosiaalista rakennetta. Se näkyi muun muassa avioitumisessa, kotitöissä ja kotitalouksien asuinpaikkojen muutoksissa, joiden syynä olivat vihanpidot. Kun pari avioitui, mies seurasi vaimoaan tämän vanhempien talouteen. Kun vanhemmat tulivat huonokuntoiseksi alkoivat he seurata tytärtään ja tämän miestä. Osanotto pääkallonmetsästykseen oli välivaihe pojan kasvussa kohti aikuisuutta. Vihanpidon aloitti esimerkiksi sanallinen loukkaus toista kohtaan. Tästä alkoivat tapot, jotka aiheuttivat bertanien hajoamista. Väkivallan hiipumisen jälkeen annettiin kulua aikaa, jonka jälkeen järjestettiin sovintojuhla eripuraisten bertanien liiton kunniaksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rosaldo Renato; Ilongot Headhunting 1883-1974: A Study in Society and History. California; Stanford University Press, 1980.