Ilmastovuosikertomus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmastovuosikertomuksessa kerrotaan tietoa Suomen päästöjen kehityksestä, ilmastopolitiikan toteutumisesta ja päästövähennystavoitteiden saavuttamisesta. Vuosikertomus valmistellaan ympäristöministeriön johdolla.

Ilmastovuosikertomus perustuu ilmastolakiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastovuosikertomuksesta säädetään ilmastolaissa, joka on astunut voimaan vuonna 2015. Lain mukaan valtioneuvoston tulee toimittaa eduskunnalle kalenterivuosittain tiedot päästökehityksestä sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman päästövähennystavoitteiden toteutumisesta. Politiikkatoimien toteutumista koskevat tiedot toimitetaan eduskunnalle joka toinen vuosi. Vuosikertomukseen sisällytään myös kerran vaalikaudessa tieto ilmastonmuutokseen sopeutumisen riittävyydestä ja tehokkuudesta sekä tarvittaessa hallinnonalakohtaisesta toteutumisesta. Lisäksi arvioidaan tarvetta uusille toimille, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan.

Ilmastovuosikertomus 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen ilmastovuosikertomus annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2019. Siinä tarkasteltiin vuoden 2018 tilannetta, päästökaupan ulkopuolisten alojen eli taakanjakosektorin päästökehitystä sekä vuonna 2017 valmistuneen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toimeenpanoa.

Liikenteen osuus taakanjakosektorin kokonaispäästöistä oli vuonna 2017 38 prosenttia. Vuonna 2018 päästöt nousivat hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Päästöjen vuosittaista vaihtelua selittää biopolttoaineiden osuuksien vaihtelut. Liikenteen päästöt ovat sektorikohtaisesti suurimpia, minkä vuoksi myös merkittävimmät päästövähennystoimet on kohdistettu liikennesektorille.

Maatalouden osuus taakanjakosektorin kokonaispäästöistä oli vuonna 2017 22 prosenttia. Vuonna 2018 maatalouden päästöt laskivat hieman edellisvuoteen verrattuna. Lasku johtui huonon satovuoden pienentämästä niittojäännöksestä sekä eläinmäärien laskusta.

Rakennusten erillislämmityksen osuus vuoden 2017 taakanjakosektorin kokonaispäästöistä oli 10 prosenttia. Rakennusten erillislämmityksen päästöt ovat olleet viime vuosina laskussa öljylämmityksen vähenemisen ja energiatehokkuuden paranemisen ansiosta.

Ilmastovuosikertomus 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenivät edellisvuoteen verrattuna yhteensä kuusi prosenttia: päästökauppasektorilla 11 ja sen ulkopuolella kaksi prosenttia. Päästöjen vähentymisen taustalla oli fossiilisten polttoaineiden pienentynyt käyttö, kuten kivihiilen käytön lasku energiatuotannossa.

Maankäyttösektorin nettonielu vahvistui selvästi vuoteen 2018 verrattuna. Maankäyttösektori koostuu kuudesta maankäyttöluokasta: metsämaasta, viljelysmaasta, ruohikkoalueista, kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta. Nettonielu saadaan, kun lasketaan yhteen maankäyttösektorin eri luokkien päästöt ja nielut. Vuoden 2019 nettonieluihin vaikuttivat erityisesti puuston kasvu ja hakkuumäärien lasku.

Pikaennakkotietojen mukaan liikenteen päästöt laskivat vuonna 2019 kolme prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Esimerkiksi biopolttoaineiden osuus sekä sähköautojen määrä kasvoivat. Toisaalta autokanta ei ole uusiutunut riittävän nopeasti ja myös ajettujen kilometrien määrä on lisääntynyt.

Maatalouden päästöt pysyivät lähes edellisen vuoden tasolla. Vuonna 2018 maatalouden osuus taakanjakosektorin kokonaispäästöistä oli 22 prosenttia. Uusia toimia maatalouden päästöjen vähentämiseksi selvitetään sekä EU:ssa että kansallisesti.

Rakennusten erillislämmityksen päästöt ovat olleet laskusuunnassa viime vuosina, mutta vuosittaista vaihtelua esiintyy muun muassa sään vuoksi. Rakennusten osalta merkittävä päästövähennys pyritään saavuttamaan biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen avulla.

Sektorikohtaisten toimien lisäksi tarvitaan poikkileikkaavia toimia. Näitä ovat kuntien ilmastotyö, kulutukseen liittyvät toimet sekä julkiset hankinnat. Monet kunnat ovat aktivoituneet ilmastotyössä ja useat alueet ovat laatineet yhteisiä ilmasto-ohjelmia. Toisaalta kuntien väliset erot ovat suuria eivätkä Suomen kuntien päästöt ole kokonaisuudessaan vähentyneet merkittävästi. Julkisten hankintojen osalta suurimmat päästöt aiheutuivat lämmön ja sähkön hankinnoista, rakennuspalveluista, maa- ja vesirakenteiden korjaus- ja kunnossapitopalveluista sekä matkustus- ja kuljetuspalveluista.

Myös kulutusvalinnoilla on suuri merkitys päästöjen kannalta. Vuonna 2019 kulutuksen päästöt olivat 10,3 hiilidioksidin ekvivalenttitonnia vuodessa. Se on kaukana kestäväksi arvioidusta kulutuksesta, joka on vain 2,5 tonnia vuodessa.

Ilmastovuosikertomus 2021[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenivät. Syitä päästöjen painumiselle olivat päästökaupan ohjausvaikutusten tehostuminen ja koronapandemia. Päästökaupan piirissä päästöt laskivat edellisvuodesta lähes 16 prosenttia, koska kivihiiltä ja turvetta poltettiin aiempaa vähemmän. Koronapandemian vuoksi myös liikennettä oli vähemmän. Ilmaston kannalta merkittävää oli hakkuiden vähentymistä seurannut maankäyttösektorin hiilinielujen kasvu.

Taakanjakosektorilla päästöt eivät vähentyneet yhtä merkittävästi, mutta myös siellä päästöt olivat kolme prosenttia pienemmät kuin edellisvuonna. Taakanjakosektoriin lasketaan liikenne, maatalous, rakennusten erillislämmitys, jätehuolto, työkoneet ja fluoratut kasvihuonekaasut sekä päästökaupan ulkopuoliset pienet teollisuus- ja lämpölaitokset.

Vuonna 2020 liikenteen osuus oli 37 prosenttia taakanjakosektorin päästöistä. Vaikka koronapandemian vuoksi liikenteen päästöt vähenivät, vauhti on tavoitteisiin nähden liian hidas. Maatalouden päästöt ovat pysyneet suurin piirtein samana jo vuosia, ja vuonna 2020 maatalouden päästöt olivat yhteensä 14 prosenttia Suomen päästöistä. Maatalouden päästöt koostuvat lannankäsittelystä, tuotantoeläinten ruoansulatuksesta, maatalousmaan maaperästä sekä kalkituksesta.

Rakennuksista aiheutuvat päästöt ovat vähentyneet tasaisesti, mutta sää aiheuttaa jonkin verran vuosittaista vaihtelua. Vuoden 2020 päästöt olivat ennätyksellisen pienet lämpimästä talvesta johtuen. Merkittäviä toimia rakennusten päästöjen vähentämiseen ovat öljylämmityksestä luopuminen sekä energiatehokkuuden parantaminen.

Suomen päästöt ovat vuodesta 2005 lähtien vähentyneet kaikilla sektoreilla maataloutta lukuun ottamatta. Päästöjä on kuitenkin leikattava nopeammin erityisesti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Ilmastotoimien tahtia ja uusien toimien käyttöönottoa on kiristettävä, jotta Suomi saavuttaa tavoitteen hiilineutraaliudesta vuonna 2035.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden 2019 ilmastovuosikertomus 19.06.2019. Valtioneuvosto julkaisuarkisto Valto. Viitattu 14.10.2021.
  2. Vuoden 2020 ilmastovuosikertomus 17.06.2020. Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto. Viitattu 14.10.2021.
  3. Vuoden 2021 ilmastovuosikertomus 23.06.2021. Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto. Viitattu 14.10.2021.
  4. Ilmastolaki 609/2015 22.5.2015. Finlex. Viitattu 14.10.2021.
  5. Ympäristöministeriö: Ilmastovuosikertomus – Suomen päästöjen seuranta 24.6.2021. Ympäristöministeriö. Viitattu 14.10.2021.