Ilmastonmuutos vuosina 536–545

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmastonmuutos vuosina 536–545 oli kymmenen vuoden mittainen äkillinen ilmaston viileneminen pohjoisella pallonpuoliskolla. Jo antiikin aikaiset lähteet kertoivat, että sumuharso pimensi auringon Euroopassa yli vuodeksi. Ilmastonmuutos aiheutti epätyypillistä säätä, nälänhätää ja sadon menetyksiä.[1]

Bysanttilainen historioitsija Prokopios kirjoittaa teoksessaan Sotien historia, että vuonna 536 "aurinko antoi valonsa ilman kirkkautta, kuten kuu, koko vuoden ajan, ja se muistutti tavattomasti aurinkoa pimennyksen aikana".[2] Cassiodorus vuorostaan kirjoitti: "Miten outoa on, ettei omaa varjoaan näe edes keskipäivällä. Aurinko sinertää, Kuu ei loista lainkaan, eikä vuodenaikojen välillä ole eroa".[3]

Mahdollisia selityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulivuorenpurkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin jääkairauksista on löytynyt kahdesta eri kerrossarjasta vuoden 536 tienoille ajoittuvat happokerrostumat.[4] Tämä viittaa pohjoisella pallonpuoliskolla tapahtuneeseen tulivuorenpurkaukseen, jonka vaikutuksesta Euroopan kesälämpötilat olisivat laskeneet 2–3 astetta ilmastollisesta keskiarvosta. Sekä Grönlannin että Antarktiksen jääkairauksista on myös löytynyt vuoden 540 tienoille ajoitetut happokerrostumat, joiden taustalla on luultavimmin jokin trooppisen vyöhykkeen tulivuori, mahdollisesti El Salvadorissa sijaitseva Ilopango.[5] Tämä sai Euroopan kesälämpötilat putoamaan jälleen vuosina 541–550.[4]

Halleyn komeetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonmuutoksen syyksi on arveltu myös vuoden 530 Halleyn komeetasta irronneiden palasten syöksymistä Maahan, jolloin komeetta kävi lähellä Aurinkoa ja oli kiinalaisten lähteiden mukaan poikkeuksellisen kirkas. Halleyta seuraa yleensä kaksi meteorisuihkua. Ne ovat voineet osua maahan vuosien 530 ja 540 välissä ja olla poikkeuksellisen rajuja.[6] Teoriaa tukee se, että Grönlannin ikijäästä on löytynyt metallisia rakeita vuoden 536 ajalta. Jäästä löytyi myös suuria pitoisuuksia nikkeliä ja tinaa, joita on komeetoissa.lähde? Jäässä on myös fossiilisia mikro-organismeja, jotka elävät trooppisilla merialueilla. Tähän lähes ainoa selitys on se, että Halleyn tähteet ovat paiskautuneet maahan ja roiskauttaneet planktoneita Grönlantiin asti.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antti Arjava: Vuoden 536 salaperäinen pilvi – länsimaiden perikato? (PDF) tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 22.1.2014.
  2. Prokopius ja Henry Bronson Dewing (käänt.), Procopius (Lontoo, Englanti: William Heinemann, 1916), vol. 2: History of the [Vandalic] Wars, kirjat 3–4, s. 329.
  3. Cassiodorus: The Letters of Cassiodorus. BoD – Books on Demand, 2018-09-20. ISBN 978-3-7340-2459-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.9.2021). en
  4. a b M. Sigl, M. Winstrup, J. R. McConnell, K. C. Welten, G. Plunkett, F. Ludlow: Timing and climate forcing of volcanic eruptions for the past 2,500 years. Nature, heinäkuu 2015, 523. vsk, nro 7562, s. 543–549. doi:10.1038/nature14565. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. Colossal volcano behind 'mystery' global cooling finally found Science. 23.8.2019. Viitattu 21.4.2020. (englanniksi)
  6. Annalee Newitz: What caused a 10-year winter starting in 536? io9. 20.1.2014. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
  7. Janne Luotola: Miksi vuoden 536 talvi kestikin 10 vuotta? Tekniikka & Talous. 21.1.2014. Viitattu 22.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.