Ilmastofiktio
Ilmastofiktio (lyhennetään cli-fi sanoista climate fiction) on tieteiskirjallisuuden lajityyppi, joka käsittelee ilmastonmuutosta. Nimityksen synty yhdistetään Dan Bloomiin, joka nimesi novellinsa Polar City Red lajityypiltään ilmastofiktioksi. Bloomin teos ei menestynyt kaupallisesti, mutta National Public Radio (NPR) otti termin käyttöön, jonka jälkeen se on levinnyt viraalisesti.[1][2] Termi on jälkikäteen yhdistetty useisiin teoksiin ja vanhimmat tieteiskirjallisuuden teokset, joissa käsitellään ympäristöä ja ilmastoa ovat peräisin 1960-luvulta (esimerkiksi J.G. Ballardin Uponnut maailma, The Drowned World). Kiinnostus aiheeseen on herännyt muun muassa Michael Crichtonin ekoterroristeja käsittelevästä teoksesta Pelon ilmasto (State of Fear, 2004).[3] Frank Herbertin teosta Dyyni pidetään lajityypin pioneerina.[4] Kirjailijat kuten Amitav Ghosh kyseenalaistivat 2010-luvulla miksi aihetta käsitellään niin vähän fiktiossa. Lajityyppi usein esittää painajaismaisen uuden todellisuuden, joka on seurausta katastrofisesta tapahtumasta.[5] Margaret Atwood on ehkä tunnetuin lajityypin kirjailija.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rodge Glass: Global warning: the rise of 'cli-fi' theguardian.com. 31.5.2013. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Kyle Plantz: As the weather shifts, 'cli-fi' takes root as a new literary genre news.trust.org. 10.4.2015. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Angela Evancie: So Hot Right Now: Has Climate Change Created A New Literary Genre? npr.org. 20.4.2013. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Michael Berry: "Dune," climate fiction pioneer: The ecological lessons of Frank Herbert's sci-fi masterpiece were ahead of its time salon.com. 13.8.2015. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Claire Armitstead: Stories to save the world: the new wave of climate fiction theguardian.com. 26.6.2021. Viitattu 18.6.2023. (englanniksi)