Ilmari Rinne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jalo Ilmari Rinne (7. elokuuta 1909 – 1. heinäkuuta 1993)[1] oli Suomen ensimmäinen kokopäivätoiminen kunnallinen nuorisotyöntekijä.[2]

Ilmari Rinne palkattiin Hausjärven kunnan nuorisotyösihteeriksi vuonna 1946. Ennen nuorisotyösihteerin tointa Rinne oli ollut mukana seurakunnan ja NMKY:n poikakerhoissa ja partiopoikatoiminnassa sekä työskennellyt Viipurissa Toukolan setlementissä ja Turussa Auralan setlementissä. Hausjärvellä tuoreen nuorisotyöntekijän työvälineet eivät olleet kovin kummoiset. Rinne sai sentään puhelimen, mutta autoa tai polkupyörää ei ollut. Alkuvuosina kunnan nuorisotyö ei poikennut merkittävästi nuorisojärjestöjen toiminnasta, johon kuului leirejä, kursseja, liikuntaharrastuksia ja kulttuuria. Järjestöillä ei ollut juuri mitään välineitä, ja Rinne perusti välinelainaamon, josta saattoi lainata urheiluvälineitä, leiritelttoja, elokuvakoneen ynnä muuta.[2]

Rinne piti yhteyttä opetusministeriön esittelijään Lauri Pautolaan ja välitti tälle tietoa kunnallisen nuorisotyön kentältä. Lisäksi ministeriö palkkasi Rinteen matka-asiamiehekseen, joka kiersi eri puolilla maata synnyttämässä nuorisotyölautakuntatoimintaa.[2]

Rinne työskenteli Hausjärvellä vuoteen 1950 saakka. Vuosina 1951–1957 hän toimi Kouvolassa nuorisotyönohjaajana. Vuosina 1963–1972 Rinne oli Ulvilan kunnan nuoriso-, urheilu- ja raittiussihteerinä.[3]

Valtakunnallinen nuorisotyöntekijöiden yhdistys, Nuorisotyöntekijöiden Liitto, perustettiin vuonna 1949. Ilmari Rinne valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Geni: Jalo Ilmari Rinne Viitattu 17.6.2022.
  2. a b c Nieminen, Juha: Nuorisossa tulevaisuus – Suomalaisen nuorisotyön historia, s. 245–249. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Lasten Keskus, 1995. ISBN 951-627-071-9.
  3. Nuorisotyön sanastoa: Rinne, Ilmari Nuoperi – Nuorisotyön tallentaja. Viitattu 17.6.2022.
  4. Nieminen, Juha: Nuorisossa tulevaisuus – Suomalaisen nuorisotyön historia, s. 309. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Lasten Keskus, 1995. ISBN 951-627-071-9.