Ilja Kotikallio
Ilja Kotikallio (alk. Sinda; 31. heinäkuuta 1894 Suistamo – 26. toukokuuta 1961 Lapua)[1] oli Laatokan Karjalasta kotoisin ollut pelimanni ja tarinankertoja, joka tunnetaan erityisesti harmonikansoittajana.[2]
Elämä ja musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suistamon pitäjän Ihatsun kylässä syntyneen Kotikallion instrumentti oli venäläistyylinen yksirivinen haitarimalli, josta Suistamon seudulla käytettiin nimitystä ”karmuuli” tai ”karmuuni”.[1] Lisäksi hän soitti myös huuliharppua.[3] Jatkosodan jälkeen Kotikallio perheineen päätyi evakoksi Lapualle, jossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijat myöhemmin tallensivat hänen kertomuksiaan 25 tunnin pituisille ääninauhoille. Vuonna 1958 Kotikallion tapaan Suistamosta kotoisin ollut Iivo Pehkoranta[4] äänitti hänen soittoaan yli tunnin verran. Nauha löydettiin vuonna 2012 ja kolme vuotta myöhemmin Kansanmusiikki-instituutti julkaisi siitä koostetun CD-levyn.[1] Harmonikan- ja huuliharpunsoiton lisäksi albumilla kuullaan Kotikallion laulua sekä hänen kertomia tarinoitaan.[3]
Talollinen Ilja Sinda syntyi maanviljelijäperheeseen 1894 ja kuoli Lapualla vuonna 1961. Hän vaihtoi Sinda-sukunimen kodin lähellä olleen veneenlaskupaikan nimen mukaisesti Kotikallioksi. Sinda vaihtoi sukunimensä vuonna 1930, jolloin hän meni naimisiin Nasti Feodorintytär Pumpun kanssa. Ilja Kotikalliolla oli kuusi sisarusta, Iivan, Matrona, Stepan, Vasili, Jelena ja Aleksandra. Kotitilaa pitämään jäänyt vanhin veli Ivan Sinda vaihtoi myös nimensä; hänestä tuli Juho Aaltoranta.[2]
Kotikallion soittoa vaikeutti työtapaturma, jonka vuoksi hänen oikeassa kädessään ei ollut kuin kaksi kokonaista sormea.[5] Kotikallio esitti muun muassa karjalaista tanssimusiikkia, kuten ripaskaa, ristikontraa ja maanitusta. Hänen soitossaan on myös vaikutteita ruotsalaisesta pelimannimusiikista, joka saapui Suistamoon 1920-luvulla Suojärven radan valmistumisen myötä.[6]
Kotikalliosta puolestaan on ottanut vaikutteita karjalaista kansanmusiikkia ja -tanssia yhdistävä duo Puhti. Suistamon sähkön ja Puhtin jäsen Anne-Mari Kivimäki on tutkinut väitöskirjassaan Ilja Kotikallion muusikon työtä.
Kotikallio ei milloinkaan kotiutunut uudelle asuinseudulleen Etelä-Pohjanmaalle, vaan teki lopulta itsemurhan 67-vuotiaana.[5]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karmuuni lauloi (2015)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Harvinainen dokumentti Suistamon haitarityylistä 27.8.2015. Karjala. Viitattu 27.4.2016.
- 1 2 Anne-Mari Kivimäki: Perinnelaboratorio #haitariporukoissa: Kohdehenkilönä Ilja Kotikallio media.etno.net. 2018. ISBN 978-952-94-0236-6 Viitattu 1.12.2025.
- 1 2 Ilja Kotikallion Karmuuni lauloi -levy julkaistiin 9.7.2015 14.7.2015. Suistamo – Perinnelaboratorio. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Suistamolaisten talvisotajoulua muistellaan perinneseuran kirjassa 23.12.1999. Verkkouutiset. Viitattu 27.4.2016.
- 1 2 Anna-Mari Kivimäki löysi arkistoista itsemurhaan päätyneen haitaristin ja evakkojen tarinat 25.4.2016. Aamulehti. Arkistoitu 26.4.2016. Viitattu 27.4.2016.
- ↑ Pirunkeuhkoa jäljittämässä 28.10.2014. Suur-Tampere. Arkistoitu 14.5.2016. Viitattu 27.4.2016.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
