Il dramma di una notte
| Il dramma di una notte | |
|---|---|
 ”Kalkutassa tapasit jonkun erilaisen kuin minä.” |
|
| Ohjaaja | Mario Caserini |
| Kuvaaja | Giovanni Grimaldi |
| Pääosat | Lyda Borelli, Livio Pavanelli, Alberto Capozzi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cines |
| Ensi-ilta | 18. huhtikuuta 1918 (Rooma) |
| Kesto | 1497/227 m. |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Il dramma di una notte (”Yhden yön draama”, myös Una notte a Calcutta, ”Yö Kalkutassa”) on vuonna 1918 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Mario Caserinin ohjaaman intohimodraaman pääosaa esittää elokuvadiiva Lyda Borelli.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivastoupseeri Guido De Mauri palaa Italiaan tavatakseen veljensä Riccardon morsiamen. Kun Guido kohtaa Nellyn, hän tunnistaa naisen, jonka kanssa hänellä oli seikkailu kalkuttalaisessa ilotalossa. Nelly ansaitsi rahaa elättääkseen vanhan äitinsä ja pikkusiskonsa Daisyn, mutta äidin kuoltua hän on palannut kaidalle tielle ja rakastunut vilpittömästi nuoreen Riccardoon.[1]
Guido katsoo velvollisuudekseen paljastaa veljelleen naisen synkän menneisyyden. Nelly pyytää häntä vaikenemaan, yrittää sitten tappaa miehen ja hyväksyy lopulta tämän vaatimuksen lähteä pois. Jäätyään yksin Nelly upottaa kyntensä intialaiseen myrkkyyn ja tappaa itsensä ihoaan raapimalla.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lyda Borelli | … | Nelly |
| Livio Pavanelli | … | Riccardo De Mauri |
| Alberto Capozzi | … | Guido De Mauri |
| Anna Rocchi | … | Daisy |
| Alberto Nepoti | … | [1] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Il dramma di una notte oli Lyda Borellin viimeinen elokuva ennen kuin hän meni naimisiin kreivi Vittorio Cinin kanssa ja lopetti uransa[1]. Tapahtumapaikkana on pääkaupungin loistohotelli ja tarina kestää vain yhden yön ajan[2].
Neljästä ”myrskystä” koostunut intohimodraama jakoi kahden kriitikon mielipiteet. Toinen piti sitä mestariteoksena ja yhtenä Borellin parhaista näyttelijäsuorituksista, toinen taas hengettömänä ja aiheeltaan vastenmielisenä. Elokuvaus ja valaistus olivat joko erinomaisia tai voimakkasti meikatun Borellin piirteitä rumasti korostavia. Molemmat tunnustivat Borellin ansiot, mutta toisen mielestä hänen vastanäyttelijänsä olivat jäykkiä ja epävarmoja. Ensi-iltateatterit olivat joka tapauksessa täynnä yleisöä.[1][2]
Elokuvasta on säilynyt yhdentoista minuutin katkelma, joka antaa käsityksen sen tyylistä ja Lyda Borellin näyttelijäsuorituksesta[3]. Katkelma on nähtävissä Alankomaiden elokuvamuseon Youtube-sivustolla[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Martinelli, Vittorio: Il cinema muto Italiano: I film della Grande Guerra. 1918, s. 59. Bianco e Nero, numero speciale. Torino: Nuova Eri – Edizioni RAI, 1991. ISBN 88-397-0616-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Il Dramma di una notte al Teatro Quattro Fontane in Roma Sempre in penombra. Viitattu 12.4.2020.
- ↑ Il Cinema Ritrovato XXIX edizione: catalogo Il Cinema Ritrovato. Viitattu 12.4.2020.
- ↑ Una notte a Calcutta Youtube. Viitattu 12.4.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Una notte a Calcutta Internet Movie Databasessa (englanniksi)