Ihmisoikeudet Venezuelassa
Ihmisoikeudet Venezuelassa ovat kansainvälisten sopimusten määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat oikeudet. Venezuela on sitoutunut turvaamaan nämä oikeudet ratifioimalla lukuisia sopimuksia.
Venezuela on muodollisesti perustuslaillinen demokratia, jossa vallitsee monipuoluejärjestelmä, mutta yli kymmenen vuoden ajan valta on keskittynyt yhdelle puolueelle.[1]
Venezuelaa johti vuonna 2009 Hugo Chávez. Venezuelassa asuu 28 miljoonaa ihmistä, joiden eliniänodote on 73 vuotta. Venezuelan ihmisoikeusongelmiin sisältyy lehdistönvapaus, naisten tasa-arvo ja vankilaolot. Aseiden valvonnan heikkous on johtanut yleiseen turvattomuuteen ja väkivaltaan. Alkuperäiskansan maaoikeuksien puolustajaa ahdistettiin ja pidätettiin elokuussa 2008. Kaksi Human Rights Watchin edustajaa karkotettiin maasta kriittisen raportin julkaisun vuoksi.[2]
Turvallisuusjoukot ja siviilit käyttivät fyysistä väkivaltaa toimittajiin vuonna 2008. Yleinen turvattomuus oli ongelma. Liikkeellä oli paljon pienaseita. Aseita oli myös vankiloissa. Marraskuussa 2008 oli vaalit. Ehdokkuudessa oli rajoituksia. Ihmisoikeusaktivisti José Luis Urbanoa uhattiin, koska hän johtaa järjestöä Fundación Pro-Defensa del Derecho a la Educación.[2]
Vuonna 2012 Venezuela erosi Amerikan Ihmisoikeustuomioistuimesta.[3]
Henkilökohtaiset vapausoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapausoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen samoin kuin liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja ja yhdistysvapaus sekä omaisuuden suoja.[4]
Kuolemanrangaistus, väkivaltarikokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Venezuelan rikollisuus
Venezuela oli ensimmäinen maailman (edelleen olemassa oleva) valtio, joka luopui kuolemanrangaistuksesta. Tämä oli osa vuoden 1963 perustuslakia.
Venezuelan murhatilastot ovat epäselvät, mutta joka tapauksessa maa kuuluu maailman väkivaltaisimpiin. Vuonna 2015 Caracasissa tilastotiin enemmän tappoja väkilukua kohti kuin missään sota-alueiden ulkopuolisessa kaupungissa.[5]
Vankilaolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vankien määrä on kasvanut vuosina 2000–2012 yli kolminkertaiseksi.[6]
Venezuelan vankilaoloja on kuvailtu häpeällisiksi. Vankilat ovat likaisia ja ylikansoitettuja. Monissa niistä valtaa ja sisäistä järjestystä pitävät vangit.[7] Talouskriisin aikana on tingitty vankien ravinnosta ja lääkinnästä.[8]
Poliittiset oikeudet ja vapaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näitä ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.
Muut maat painostivat Venezuelaa sallimaan ulkomaalaiset vaalitarkkailijat vuoden 2015 parlamenttivaaleissa, ja vapauttamaan vangitut oppositiojohtajat.[9] UNASUR:in tarkkailijat hyväksyttiin paikalle, ja heidän mukaansa vaalit olivat tehokkaat, täsmälliset ja läpinäkyvät.[10] UNASUR ei ole allekirjoittanut vaalitarkkailun perussopimusta.[11]
Sananvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentin arvostelusta voidaan tuomita 6–30 kuukaudeksi vankeuteen. Alempien hallintoviranomaisten arvostelusta saa lyhyempiä tuomioita.[1]
Radio Caracas Television (RCTV) menetti toimilupansa, koska se tuki vuonna 2002 vallankaappausyritystä Chavezia vastaan. Amerikan ihmisoikeustuomioistuin on vastustanut tätä, mutta koska RCTV on yhtiö eikä ihminen, sillä ei katsota oleva ihmisoikeuksia.[1]
Viestintävirastoa vastaava CONATEL saa estää vahingollisiksi katsomiaan internetosoitteita. Vuonna 2015 se esti yli tuhat verkkosivustoa.[1] CONATELin mukaan 51 prosenttia asukkaista käytti internetiä vuoden 2015 aikana, ja 16,8 miljoonaa kävi netissä viidestä seitsemänä päivänä viikossa. Verkkoyhteyksiä otettiin 75% tietokoneella, 17% mobiililaitteilla.[1]
Tasa-arvo-oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tasa-arvo-oikeuksiin kuuluvat muun muassa rodullinen, sukupuolellinen ja uskonnollinen yhdenvertaisuus.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan säädettiin uusi laki vuonna 2007 Law for the Right of Women. Lain toteutus oli vuonna 2008 kesken ja viranomaisia koulutettiin sen huomioimiseen.[2]
Ehkäisyvälineiden saaminen on vaikeaa ja abortti on edelleen rikos.[3]
Venezuelalaisista alkuperäisväestöä on noin kaksi prosenttia. He kuuluvat 28 eri etniseen ryhmään, mutta puolet alkuperäisväestöstä on guajiroja, ja muista ryhmistä vain kolmessa on yli kymmenentuhatta jäsentä. Alkuperäisväestön ja hallinnon välillä on ollut kiistoja mm. maankäytöstä varsinkin kaivostoiminnan yhteydessä. Monien ryhmien asuinolot, koulutus ja terveyspalvelut ovat puutteellisia.[12][13]
Afrikkalaistaustaisesta väestöstä ei ole koskaan kerätty virallisia tilastoja.[14]
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet eli niin kutsutut TSS-oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.[4]
Chavezin kauden sosiaaliset investoinnit vähensivät köyhyyttä vuoden 1999 50 prosentista vuoden 2011 27 prosenttiin. Vuodesta 2014 laskeva öljyn hinta on saanut maan talouden ahdinkoon.[15]
Venezualalaisista yli 96% on lukutaitoisia. Koulunkäyntiodote on 14 vuotta. Nuorisotyöttömyys on 14,7%, koko työttömyys 6,8%.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Venezuela 2015 Country Reports on Human Rights Practices for 2015. US Dept. of State. Viitattu 4.1.2017.
- ↑ a b c Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 354–355
- ↑ a b Venezuela 2015-2016 Amnesty. Viitattu 4.1.2017.
- ↑ a b Eduskunnan oikeusasiamies Viitattu 9.5.2008
- ↑ Venezuela’s Murder Epidemic Rages on Amid State of Emergency Time. 20.5.2016. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Venezuela World Prison Brief. Viitattu 12.1.2017.
- ↑ On the Inside: Venezuela’s Most Dangerous Prison Time. 2013. Viitattu 12.1.2017.
- ↑ Prisoners STARVE to death in Venezuela's jails as country's economic collapse sees food and medicine run out Daily Mail. Viitattu 12.1.2017.
- ↑ Pressure mounts on Venezuela to allow election observers BBC. 2015. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ UNASUR: Venezuela Elections, 'Most Transparent We've Observed' Telesur TV. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Venezuela’s Questionable Election Observers Latin American Post. Viitattu 5.1.2017.
- ↑ Assessment for Indigenous Peoples in Venezuela Minorities At Risk Project. 2006. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Venezuela and Indigenous Rights venezuela analysis. 2004. Viitattu 13.1.2017.
- ↑ World Directory of Minorities and Indigenous Peoples - Venezuela Ref World. Viitattu 13.1.2017.
- ↑ a b Venezuela The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Human Rights Watch (englanniksi)
- Amnesty International (englanniksi)
- OHCHR Venezuela