Ihmemaa Oz (kirja)
| Ihmemaa Oz | |
|---|---|
| The Wonderful Wizard of Oz | |
 Alkuperäisteoksen kansi |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | L. Frank Baum |
| Kieli | englanti |
| Genre | lastenkirjallisuus |
| Julkaistu | 1900 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tuomas Nevanlinna |
| Kuvittaja | Petri Hiltunen |
| Kustantaja | WS Bookwell Oy |
| Julkaistu | 2001 |
| Ulkoasu | Kati Närhi ja Sisko Honkala |
| Sivumäärä | 167 |
| ISBN | 951-884-299-X |
| Seuraava | Ozin kapinalliset |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), on L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dorothy asuu setänsä ja tätinsä maatilalla Kansasissa. Kun pyörremyrsky tempaisee heidän talonsa ilmaan, Dorothy ja hänen Toto-koiransa lentävät sen mukana. Lopulta myrsky pudottaa heidät Oz-nimiseen maahan, ja samalla sen itäosaa vallassaan pitänyt Idän ilkeä noita murskautuu talon alle. Pohjoisen hyvän noidan neuvosta Dorothy lähtee kulkemaan keltatiilistä tietä pitkin kohti Oz-maan keskipisteessä sijaitsevaa Smaragdikaupunkia. Dorothy toivoo, että kaupunkia hallitseva velho Oz auttaisi häntä pääsemään takaisin Kansasiin. Idän ilkeän noidan taikakengät lahjoitetaan Dorothylle, ja Pohjoisen hyvä noita antaa hänen otsalleen suojelevan suudelman.
Matkalla Smagdikaupunkiin Dorothy tapaa uusia ystäviä, jotka haluavat myös tavata Ozin velhon. Ensimmäinen heistä on elävä Variksenpelätin, joka haluaa saada aivot päähänsä. Seuraavaksi tavataan tinasta tehty puunhakkaaja Tinamies, joka on ruostunut jumiin. Dorothy ja Variksenpelätin auttavat häntä voitelemalla ruostuneita niveliä. Tinamiehen haave on saada sydän. Kolmanneksi matkalle liittyy Pelkuri Leijona, joka häpeää pelkuruuttaan ja haluaa löytää rohkeutta.
Matkan varrella Dorothy ja hänen ystävänsä kokevat monta seikkailua. He ylittävät syviä rotkoja ja melovat joen yli lautalla. He näkevät hirviöitä, joilla on karhun ruumis ja tiikerin pää. Kun he ylittävät niittyä, jolla kasvaa unikoita, Dorothy, Toto ja Leijona nukahtavat kukkien tuoksusta. Tuoksu ei vaikuta Variksenpelättimeen ja Tinamieheen, joilla ei ole hajuaistia. Kaikista haasteista huolimatta joukko pääsee lopulta Smaragdikaupunkiin. Portinvartija päästää heidät kaupunkiin.
Dorothy ja hänen ystävänsä saavat luvan tavata velhon, mutta heidän on mentävä velhon eteen erikseen. Ensiksi menee Dorothy, joka näkee velhon isona päänä. Velho lupaa auttaa tyttöä palaamaan Kansasiin, jos hän tuhoaa Lännen ilkeän noidan. Hänen mielestään Dorothy pystyy siihen, koska myös Idän ilkeä noita kuoli tytön ansiosta. Kun Variksenpelätin tapaa velhon, hän näkee siivekkään naisen. Nainen lupaa hänelle aivot, jos hän tappaa Lännen ilkeän noidan. Samaa vaaditaan myös Tinamieheltä, jotta hän saisi sydämen. Hän näkee velhon hirviön hahmossa. Lopulta Leijona näkee velhon tulipallona. Myös hänen pitäisi tappaa Lännen ilkeä noita, jotta velho antaisi hänelle rohkeutta.
Ystävykset lähtevät kohti Lännen maata yrittämään parhaansa noidan tuhoamiseksi. Lännen ilkeä noita lähettää siipisimpanssit heidän kimppuunsa. Leijona siepataan, jotta noita voisi hyötyä hänestä. Tinamies ja Variksenpelätin pahoinpidellään. Dorothya simpanssit eivät satuta, koska hänellä on Pohjoisen hyvän noidan merkki. Tyttö parka joutuu kuitenkin ilkeän noidan orjaksi. Noita haluaa saada tytöltä taikakengät itselleen. Hänen juonensa kenkien saamiseksi epäonnistuu, ja Dorothy heittää vettä hänen päälleen. Vesi saa noidan sulamaan olemattomiin.
Vinkkelät ovat kiitollisia Dorothylle, koska hän tappoi ilkeän noidan. Kiitokseksi he pelastavat Tinamiehen ja Variksenpelättimen. Ystävykset palaavat Smaragdikaupunkiin, jotta velho täyttäisi oman osansa sopimuksesta. Dorothy löytää hatun, jolla voi kutsua siipisimpansseja kolme kertaa ja keskeä niitä tekemään jotain. Ensiksi hän pyytää apinoita viemään hänet ja hänen ystävänsä Smaragdikaupunkiin. Kun ystävykset näkevät velhon taas, velho osoittautuu huijariksi, jolla ei ole taikavoimia.
Velho tekee silti parhaansa, jotta Variksenpelätin saisi aivot, Tinamies sydämen ja Pelkuri Leijona rohkeutta. Velho yrittää auttaa myös Dorothya pääsemään Kansasiin kuumailmapallolla. Hyvä yritys epäonnistuu, koska Dorothy ei ehdi pallon kyytiin ennen kuin se nousee ilmaan. Tyttö kutsuu siipisimpansseja toisen kerran, mutta ne eivät voi auttaa. Ne eivät voi lähteä ihmemaasta. Dorothy kuulee Etelän hyvästä noidasta nimeltä Glinda. Hän lähtee kohti etelää siinä toivossa, että Glinda auttaisi häntä. Variksenpelätin, Tinamies ja Leijona tulevat mukaan.
Matkalla etelään nähdään taistelevia puita, eläviä posliininukkeja ja lekapäitä, jotka eivät anna kenenkään kulkea maansa läpi. Dorothy kutsuu siipisimpansseja kolmannen kerran, jotta hän pääsisi lekapäiden yli turvallisesti. Hän saapuu ystäviensä kanssa Etelän maahan ja tapaa Glindan. Hyvä noita tietää keinon, jolla Dorothy voi palata Kansasiin. Ennen kuin hän kertoo sen, hän ottaa selvää, mitä hänen ystävilleen tapahtuu, kun hän on mennyt. Variksenpelätin aikoo ryhtyä Smaragdikaupungin hallitsijaksi, Tinamiehestä tulee vinkkelöiden kuningas ja Leijonasta metsän kuningas. Glinda saa Dorothylta taikahatun, jotta hän voi käskeä siipisimpansseja viemään Dorothyn ystävät uusiin koteihin. Dorothy itse pääsee kotiin, kun hän iskee taikakenkiä yhteen kolmesti ja toivoo paluuta kotiin. Dorothy tekee niin, ja yhtäkkiä hän on Toton kanssa taas Kansasissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Baum, L. Frank: Ihmemaa Oz. (The wonderful wizard of Oz, 1900.) Ihmemaa Oz 1. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Kuvittanut Petri Hiltunen. Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-299-X.