Ian Paisley
Ian Richard Kyle Paisley (6. huhtikuuta 1926 Armagh – 12. syyskuuta 2014[2]) oli pohjoisirlantilainen poliitikko ja pappi, joka toimi Pohjois-Irlannin pääministerin virassa toukokuusta 2007 kesäkuuhun 2008. Paisley perusti Ulsterin vapaan presbyteerisen kirkon ja unionistis-konservatiivisen demokraattisen unionistipuolueen, jonka johdossa hän oli vuodesta 1971 aina vuoteen 2008.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ian Paisley syntyi Armagh’n kaupungissa Pohjois-Irlannissa baptistipastorin perheeseen, mutta vietti lapsuutensa Ballymenassa Antrimin kreivikunnassa. Nuoruudessaan Paisley opiskeli teologiaa Walesissa ja Belfastissa. Vuonna 1946 hänet vihittiin papiksi, ja 1950-luvun alussa hän oli mukana perustamassa Irlannin presbyteerisestä kirkosta eronnutta Ulsterin vapaata presbyteeristä kirkkoa.
Paisley identifioitui ensisijaisesti ulsterilaiseksi mutta myöskin irlantilaiseksi.[3]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo nuoruudessaan Paisley oli kiinnostunut politiikasta ja Pohjois-Irlannin ongelmista. Kuten moni muukin pohjoisirlantilainen protestantti, Paisley asettui unionistien puolelle. Unionistien tavoitteena on pitää Pohjois-Irlanti osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, ja Paisley kuului näiden ääriryhmään.
Vasta 1960-luvulla Paisley alkoi kuitenkin olla aktiivisemmin mukana politiikassa. Hän kritisoi muun muassa Pohjois-Irlannin pääministeriä (First Minister) Terence O’Neilliä, joka oli hänen mielestään liian yhteistyöhaluinen Irlannin tasavallan johdon kanssa. Vuonna 1964 Paisley muun muassa vaati Pohjois-Irlannin poliisia, Royal Ulster Constabularya (RUC), poistamaan irlantilaisen trikolorin Sinn Féinin Belfastin-päämajasta. Tätä seurasi parin päivän mellakointi Pohjois-Irlannissa. Vuonna 1972 Paisley vastusti niin kutsuttua Sunningdalen sopimusta, jonka tarkoituksena oli parantaa Pohjois-Irlannin, Irlannin tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyötä.
Pelkästään demokraattisin menetelmin ei Paisleykaan suostunut politiikassa toimimaan. Vuonna 1964 hän oli mukana perustamassa puolisotilaallista Ulster Protestant Volunteersia (UPV), joka tosin myöhemmin yhdistyi samankaltaisen järjestön, Ulster Volunteer Forcen (UVF) kanssa.
Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa Westminsterissä Paisley ei kuitenkaan istunut ennen kuin vuonna 1970, jolloin hänet valittiin edustajaksi Pohjois-Antrimista. Paisley istui myös useaan otteeseen Euroopan parlamentissa, jossa hän muun muassa haukkui paavi Johannes Paavali II:ta antikristukseksi, kun tämä vieraili parlamentissa.
Paisleyn puolue DUP on kilpaillut äänestäjien äänistä pääasiassa Ulster Unionist Partyn (UUP) kanssa, mutta on yleensä joutunut tyytymään pienempään äänisaaliseen. Vuoden 2003 vaaleissa DUP onnistui kuitenkin saamaan enemmän ääniä kuin UUP ja nousi Pohjois-Irlannin suurimmaksi puolueeksi.
Paisley oli koko poliitikon uransa ajan erittäin anti-katolinen. Hän ilmaisi muun muassa, että Pohjois-Irlannin katoliset tulisi polttaa ja että IRA on katolisen kirkon sotilaallinen siipi.
Paisley uskoi, että Euroopan unioni on osa salaliittoa roomalaiskatolisen supervaltion luomiseksi Vatikaanin valvonnassa. Hän väitti että Euroopan parlamentissä istuin nro. 666 varataan Antikristukselle.[4]
Vuonna 2010 Paisley aateloitiin nimellä paroni Bannside[5] ja istui parlamentin ylähuoneessa kuolemaansa saakka.
Pitkäperjantain sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paisley ja DUP vastustivat perinteisesti lähes kaikenlaista yhteistyötä Irlannin tasavallan kanssa, ja sama linja jatkui myös muiden puolueiden allekirjoitettua vuonna 1998 Pitkänperjantain sopimuksen, joka tähtäsi yhteistyöhön, rauhaan ja pohjoisirlantilaisten vapauteen itse päättää, haluavatko he kuulua Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vai Irlannin tasavaltaan. DUP perusteli sopimusneuvotteluista pois jäämistä sillä, ettei se voinut hyväksyä Sinn Féinin, jolla oli yhteyksiä IRA:han, osallistumista neuvotteluihin.
DUP on Pohjois-Irlannin suurista puolueista ainoa, joka ei ole allekirjoittanut Pitkänperjantain sopimusta. Vuonna 2004 puolue kuitenkin allekirjoitti toisen sopimuksen, jossa myötäiltiin hyvin pitkälti Pitkänperjantain sopimusta. Näin ollen DUP:n ja Paisleyn voidaan olettaa olleen ainakin osittain sitoutuneita rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ian Paisleylla oli vaimonsa Eileenin kanssa viisi lasta. Näistä yksi, Kyle, on pappi, ja kaksi, Ian ja Rhonda, ovat mukana politiikassa.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2004 Paisleyn perhe ilmoitti, että tällä on sairaus, joka saattaa johtaa kuolemaan. Hän eli kuitenkin vielä kymmenen vuotta ja kuoli 88-vuotiaana 12. syyskuuta 2014[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eeva Lennon: Pohjois-Irlannin rauha uhattuna. Uutispäivä Demari, 2010, nro 13.1., s. 17.
- ↑ a b Former first minister and DUP leader Ian Paisley has died BBC News. 12.9.2014. Viitattu 12.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Carruthers, Mark: Ian Paisley: I’d never deny I’m Irish News Letter. 19.9.2014. Arkistoitu 22.9.2014. Viitattu 3.2.2024. (englanniksi)
- ↑ EIPS – The Vacant Seat Number 666 in the European Parliament 22 July 1999. Ianpaisley.org. Viitattu 16 June 2010.
- ↑ The London Gazette, 23. kesäkuuta 2010, nro 59467, s. 11801. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21. elokuuta 2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ian Paisley Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Virka täyttämättä |
Pohjois-Irlannin Pohjois-Irlannin pääministeri 2007–2008 |
Seuraaja: Peter Robinson |
| ||||||||||||||||||
