IUPAC:n orgaanisten yhdisteiden nimeämiskäytäntö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkki IUPAC-nimeämiskäytännöstä.

IUPAC:n orgaanisten yhdisteiden nimeämiskäytäntö on kansainvälinen systemaattinen tapa nimetä orgaanisia yhdisteitä. Käytäntö pyrkii tilanteeseen, jossa jokaisella yhdisteellä on nimi, josta yhdisteen rakenne voidaan yksiselitteisesti päätellä.

IUPAC-nimeämiskäytännössä käytetään etuliitteitä, päätteitä ja nimensisäisiä liitteitä kuvailemaan funktionaalisten ryhmien sijaintia yhdisteessä.

Kreikkalaiset numeeriset etuliitteet 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Etuliite mono- di- tri- tetra- penta- heksa- hepta- okta- ennea- deka-

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinkertaisista kovalenttisistä sidoksista rakentuneista hiiliyhdisteistä käytetään nimeä alkaanit, ja ne tunnistetaan pääteestä -aani. Jos yhdiste on renkaan muotoinen, saa se etuliitteen syklo-. Sen jälkeen tulee hiiliatomien (C) lukumäärän ilmoittava liite:

Hiiliatomien määrä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12
Etuliite Met- Et- Prop- But- Pent- Heks- Hept- Okt- Non- Dek- Undek- Dodek-

3-hiilinen avoin alkaani: propaani
5-hiilinen syklinen alkaani: syklopentaani

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • IUPAC (engl. International Union of Pure and Applied Chemistry)