Siirry sisältöön

IUPAC:n orgaanisten yhdisteiden nimeämiskäytäntö

Wikipediasta
Erilaisia nelihiilisiä avoketjuisia hiilivetyjä ja niiden IUPAC:n nimeämiskäytännön mukaiset nimet (englanniksi)

IUPAC:n orgaanisten yhdisteiden nimeämiskäytäntö on kansainvälisen kemikaaliunionin luoma systemaattinen tapa nimetä orgaanisia yhdisteitä. Käytäntö pyrkii tilanteeseen, jossa jokaisella yhdisteellä on nimi, josta yhdisteen rakenne voidaan yksiselitteisesti päätellä.[1][2]

Nimeämiskäytännön pohjana on yhdisteen hiilirungon nimeäminen. Tämän lisäksi nimestäk käyvät ilmi hiilirunkoon liittyneet funktionaaliset ryhmät ja mahdolliset heteroatomit eli muut kuin hiiliatomit. IUPAC-nimeämiskäytännössä käytetään etuliitteitä, päätteitä, numeroita, kirjaimia ja nimensisäisiä liitteitä kuvailemaan funktionaalisten ryhmien sijaintia yhdisteessä.[1][2] Niinpä monet systemaattiset nimet ovat hyvinkin pitkiä; esimerkiksi C-vitamiinin IUPAC-nimeämiskäytännön mukainen systemaattinen nimi on (R)-3,4-dihydroksi-5-((S)-1,2-dihydroksietyyli)furan-2(5H)-oni.

Osalla yhdisteistä on vakiintuneet triviaalinimet, jotka hyväksytään osaksi systemaattista nimeä.[2]

Kreikkalaiset numeeriset etuliitteet[2] 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Etuliite mono- di- tri- tetra- penta- heksa- hepta- okta- ennea- deka-

Esimerkkejä tavallisista funktionaalisista ryhmistä ja niiden tunnuksista systemaattisissa nimissä:

Funktionaalinen ryhmä Tunnus
alkaani -aani
alkeeni (kaksoissidos) -eeni
alkyyni (kolmoissidos) -yyni
alkoholi -oli
aldehydi -aali
ketoni -oni
hydroksyyliryhmä hydroksi-

Yksinkertaisista kovalenttisista sidoksista rakentuneista hiiliyhdisteistä käytetään nimeä alkaanit, ja ne tunnistetaan päätteestä -aani. Jos yhdiste on renkaan muotoinen, saa se etuliitteen syklo-. Sen jälkeen tulee hiiliatomien (C) lukumäärän ilmoittava liite:

Hiiliatomien määrä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12
Etuliite met- et- prop- but- pent- heks- hept- okt- non- dek- undek- dodek-

3-hiilinen avoin alkaani: propaani
5-hiilinen syklinen alkaani: syklopentaani

  1. a b William Reusch: Naming Organic Compounds Michigan State University. Viitattu 24.7.2025. (englanniksi)
  2. a b c d Karl-Heinz Hellwich, Richard M. Hartshorn, Andrey Yerin, Ture Damhus & Alan T. Hutton: Brief guide to the nomenclature of organic chemistry. Pure and Applied Chemistry, 2020, 92. vsk, nro 3, s. 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.7.2025. (englanniksi)
  • IUPAC (engl. International Union of Pure and Applied Chemistry)