HMS Zealous (R39)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta INS Eilat (K-40))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Z-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Zealous
HMS Zealous
HMS Zealous
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 5. toukokuuta 1943
Laskettu vesille 28. helmikuuta 1944
Palveluskäyttöön 9. lokakuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä Israelin laivastolle 15. heinäkuuta 1955 nimellä Eilat
upotettu 21. lokakuuta 1967
Tekniset tiedot
Uppouma 1 730 t (standardi)
2 570 t (max)
Pituus 80,1 m (kokonaispituus)
Leveys 10,90 m
Koneteho 40 000 hv (29,8 MW)
Nopeus 37 solmua
Miehistöä 286
Aseistus
Aseistus 4 × 4,5" tykkiä
5 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Zealous (viirinumero R39) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Z-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Z-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 12. helmikuuta 1942 kymmenennessä hätälaivueessa (engl. Emergency Flotilla) Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 5. toukokuuta 1942 telakkanumerolla 1118. Alus laskettiin vesille 28. helmikuuta 1944 ja valmistui 9. lokakuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen vastaanottotestit ja varustautuminen aloitettiin 9. lokakuuta. Niiden päätyttyä se siirtyi Scapa Flow’hun miehistön koulutukseen, jonak päätyttyä alus siirrettiin laivueeseensa Kotilaivastossa. Alus liittyi 21. marraskuuta HMS Onslaughtin, HMS Scorpionin ja HMS Scourgen kanssa operaatio Handfastin Force 3:een suojaten HMS Diademiä, HMS Premieriä ja HMS Pursueriä laskettaessa miinoja Karanlahteen. Alus osallistui 7. joulukuuta vastaavaan tehtävään operaatio Urbanessa, jossa laskettiin miinoja ja iskettiin merimaaleihin Karanlahdella, ja 14. joulukuuta operaatio Laceratessa, jossa laskettiin miinoja Ramosundin alueelle.[1]

Alus suojasi 15. tammikuuta 1945 HMS Carronin kanssa miinalaiva HMS Apolloa, joka laski miinoja Utsiran saaren edustalle operaatio Spellbinderissä. Se suojasi 6. helmikuuta Onslaughtin, HMS Opportunen, HMS Onslow’n, HMS Orwellin, HMS Serapiksen, HMS Zambesin, HMS Zestin, HMCS Siouxin, HMS Lapwingin, HMS Denbigh Castlen ja KNM Oksøyn kanssa HMS Bellonaa, HMS Campaniaa ja HMS Nairanaa, kun osasto oli Neuvostoliittoon matkanneen saattueen JW64 lähisuojauksena. Alus erkani 14. helmikuuta Siouxin, Zambesin ja Zestin kanssa saattueesta evakuoidakseen Sørøyan saaren asukkaat, jotka kuljetettiin Murmanskiin.[1]

Evakuointitehtävästä vapauduttuaan alus liittyi 17. helmikuuta Britteinsaarille palaavan saattueen RA64 lähisuojaukseen, jonka mukana se erosi saattueesta 27. helmikuuta määränpäässä. Alus palasi laivueeseensa Kotilaivastoon, jossa se jatkoi palvelustaan. Alus suojasi 18. huhtikuuta HMS Offan, HMS Zephyrin, Zestin, HMS Zodiacin, HMCS Haidan, HMCS Huronin, HMCS Iroquoisin ja Norjan laivaston KNM Stordin kanssa Bellonaa, Premieriä ja HMS Vindexiä, jotka olivat Neuvostoliittoon matkanneen saattueen JW66 lähisuojauksena. Alus erkani 25. huhtikuuta lähisuojauksen mukana saattueesta Kuolaan saavuttuaan. Se liittyi 29. huhtikuuta saman osaston mukana Britteinsaarille palaavaan saattueeseen RA66.[1]

Alus osallistui elokuussa HMS Myngsin ja Zestin kanssa voitonpäivän juhlallisuuksiin Woolwichissa, Lontoossa. Alus liitettiin Japanin antauduttua Kotilaivaston 4. hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin elokuussa 1947 Devonportin reserviin, josta se siirrettiin edelleen Plymouthiin. Alus oli 1950 huollettavana Cardiffissa ja siirrettiin 1953 Penarthiin. Alus sijoitettiin seuraavana vuonna poistolistalle ja myytiin Israelille.

INS Eilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus nimettiin 15. heinäkuuta 1955 Cardiffissa INS Eilatiksi (runkonumerolla K-40). Se oli modernisoitavana 1956 Harland and Wolffin telakalla, mistä se siirtyi Välimerelle.

Egyptin laivaston partioveneen 21. lokakuuta 1967 ampumat kolme ohjusta upottivat aluksen Siinailla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]