HMS Nairana (D05)
| HMS Nairana | |
|---|---|
 HMS Nairana |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Brown and Company, Clydebank |
| Laskettu vesille | 20. toukokuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 12. joulukuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty 1948 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
13 825 t (standardi) 17 210 t (max) |
| Pituus | 159,71 m |
| Leveys | 20,73 m |
| Syväys | 7,82 m |
| Koneteho | 10 700 hv |
| Nopeus | 16 solmua |
| Miehistöä | 700-728 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 4" (102 mm)/45 QF Mk XVI HA -tykkiä 4 × neliputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 16 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä 18 lentokonetta |
HMS Nairana (viirinumero D05) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Nairana-luokan saattuetukialus toisen maailmansodan lopulla. Alun perin se oli nopea rahtialus.
Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muutostöiden yhteydessä alukselle rakennettiin 150,88 metrin lentokansi ja sen vasempaan reunaan silta, mutta ei katapulttia. Aluksen 45 × 34 jalan hissit kykenivät siirtämään 15 000 paunan lentokoneen hangaarista kannelle. Aluksen hangaarin korkeus oli 5,33 metriä. Aluksella oli lentokoneita varten 52 000 gallonaa polttoainetta.[1]
Aluksen konekapasiteetiksi oli suunniteltu viisitoista torpedopommittajaa ja kuusi hävittäjää, mutta käytännössä koneiden määrää oli hieman vähennettävä. Koneille oli aluksella 68 kpl 500 paunan, 180 kpl 250 paunan normaalia pommia, 58 kpl 500 paunan miinapommia, 21 kpl 18 tuuman torpedoa ja 270 kpl Mk XII -syvyyspommia.[2]
Alukselle asennettiin tutkat tyyppejä 281B, 277 ja 293 korkeaan verkkomastoon. Tyypin 277 kapeakeilainen valvontatutka oli asennettu kuitenkin lyhyeen mastoon sillan katolle.[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nairana toimi vuoden 1944 alusta Pohjois-Atlantilla sukellusveneiden torjuntaosastoissa. Se suoritti tehtävää usein yhdessä HMS Activityn kanssa. Alus myös suojasi Pohjoisella jäämerellä kulkevia saattueita.[2]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nairana vuokrattiin 23. maaliskuuta 1946 Alankomaiden laivastolle, joka nimesi sen Hr.Ms. Karel Doormaniksi viirinumerolla QH1. Alus palautettiin 28. toukokuuta 1948 ja se myytiin lähes välittömästi kauppalaivastolle. Alus muunnettiin kauppa-alukseksi, ja se nimettiin Port Victoriksi.[2][3] Alus romutettiin 21. heinäkuuta 1971.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
- Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
- Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
- Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Nairana - HMS Vindex - HMS Campania |
| Edeltäjät: HMS Pretoria Castle – Seuraaja: ei seuraajaa |