IMOCA 60

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
IMOCA 60
Tyyppi konstruktioluokka
Miehistö 1 tai enemmän
Materiaali komposiitti
Riki sluuppi
Vesilinjan pituus 18 m (60 jalkaa)
Leveys 5,85 m
Syväys 4,50 m
Mastonkorkeus 29 m

IMOCA 60 on 60-jalkainen ja yksirunkoinen kilpapurjeveneluokka, jota käytetään ennen kaikkea yksin purjehdittavissa valtamerikilpailuissa. Luokan säännöistä vastaa International Monohull Open Classes Association. Avoimen luokan veneillä on kilpailtu avomerikilpailuissa vuodesta 1986 ja ne ovat jatkuvat teknisen kehityksen kohteina. Kantosiivillä varustettuina luokan veneillä on kilpailtu Vendée Globessa vuodesta 2016 ja Ocean Race-kilpailussa vuodesta 2022.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IMOCA katsoo luokan historian alkaneen vuonna 1986, jolloin viisi venettä osallistui BOC Challenge-yksinpurjehduskilpailuun uudessa 58–60 -jalkaisten luokassa. Open 60 -nimen saaneet veneet kehittyivät raskaista alumiiniveneistä keveiksi, matalalla ja leveällä komposiittirungolla ja suurilla purjeilla varustetuiksi. Veneiden leveä runko ja pitkä vesilinja olivat omiaan eteläisten leveysasteiden myötätuuliosuuksilla. Veneiden turvallisuus purjehduksessa herätti kuitenkin jatkuvia epäilyksiä ja vuoden 1996 Vendee Globessa kolme luokan venettä kaatui ja yksi osallistuja hukkui. Hyvin väljien sääntöjen mahdollistamana kehitys kuitenkin jatkui ja yksinpurjehduskilpailuista BOC:n ja Vendee Globen lisäksi myös Route_du_Rhumissa alettiin nähdä IMOCA 60-veneitä. Yves Parlier toi lähtöviivalle ensimmäisenä siipipurjeen ja vuonna 2000 nähtiin seuraava kilpailun voittanut innovaatio, sivusuunnassa kallistettava köli, jolla saatiin lisää oikaisumomenttia. Hiilikuitu alkoi hallita runkomateriaalina. Veneen kummallekin sivulle asennettiin tuulen sortoa vastustavat nostokölit ja veneet varustettiin pumpuin ja monin painolastitankein. (Samoja piirteitä on myös vuonna 2005 kilpailukäyttöön tulleissa Volvo Open 70-luokan veneissä). IMOCA 60 -veneet paransivat Vendee Globessa maailmanympäripurjehdusaikaa vuoden 1997 105:stä vuorokaudesta vuoden 2013 78:aan vuorokauteen.[1][2]

Samoihin aikoihin, kun Ocean Race-kilpailussa vuonna 2014 siirryttiin kustannussyistä tiukasti määriteltyyn yksityyppiluokkaan (VO65), myös IMOCA:an kohdistui painetta leikata veneiden kehityskustannuksia. Järjestö ei lähtenyt kokonaan standardoimaan luokkaa, mutta jo ennestään muun muassa turvallisuussyistä jonkun verran kiristettyihin sääntöihin tuli joitakin lisärajoituksia.[1]

Kantosiipiä oli nähty jo aiemmin lyhyen matkan nopeusennätyksiä varten tehdyissä purjeveneissä, joista kuuluisimpia ovat vuosina 2007–2012 ennätyksiä meripeninkulman ja 500 metrin matkoilla rikkoneet Hydroptère ja Vestas Sail Rocket 2. Vuoden 2013 America's Cupissa kilpailleet 22 metriä pitkät AC72-trimaraanit rohkaisivat kokeilemaan kantosiipiä myös yksirunkoisissa avomeriveneissä. Nostokölit muotoiltiin kantosiiviksi ja ensimmäisen kerran niillä varustettuja veneitä osallistui vuoden 2016 Vendee Globeen. Neljä kuudesta niistä selvisi purjehduksesta maapallon ympäri ja valloitti loppusijoituksissa kärkipaikat. [1][2]

1.masto 2.saalingit 3. säätököli 4. vantti 5. "S-siipi" sisäänvedettynä 6. "S-siipi" ulostyönnettynä 7. "C-siipi" mallia Hugo Boss 8. nostettavissa oleva sivuköli 9. "C-siipi" mallia Corum.

Purjeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IMOCA 60-veneiden purjeet ovat normaalisti läpilatoitettuja. Vuoden 2019 Vendee Globen veneissä käytettiin materiaalina Spectraa tai kalliimpaa North Sailin 3Di:tä. Boatsnews.comin mukaan isopurjeen koko oli noin 180 m² ja se oli varustettu 3−4 reivirivillä. Pientä sääntöjen vaatimaa myrskypurjetta huomioimatta keulapurjeiden koot olivat noin 50 m² ja 140 m² vaihdettaville rullagenuoille ja 100 m² taemman, kiinteän etuharuksen rullareiviin kiinnitetylle perusgenualle. Suurin purje oli jopa 400 m²:n epäsymmetrinen ja puomiton spinaakkeri. Niin sanottuja genaakkereita oli tyypillisesti kaksi erikokoista, joista pienempi 200 m²:n purje kiinnittyi keulapuomiin, mutta isompi 300 m²:n etumaiseen etuharukseen rullapurjeeksi.[3]

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veneen tulee olla itseoikaiseva; mastonsa menettäneen veneen joutuessa ylösalaisin, sen toiselle puolelle käännetyn kölin pitää jaksaa oikaista runko oikeinpäin. Kallistumaa veneen pitää sietää vähintään 108°.[4] Veneeseen kuuluu kaksi täytettävää pelastuslauttaa, joista toinen on kannella, toinen veneen sisällä. Näissä pitää selvitä 15° pakkasessa 24 tuntia. Kannella oleva on SOLAS A -standardin mukainen ja runsaasti varusteltu ruokineen ja juomineen.[5]

Veneen runkotila on jaettavissa vedenpitävin ovin vähintään kuuteen osastoon. Kuten VO70-veneissä, keulassa on polyuretaanilla täytetty törmäysosasto. Kaksi ulospäin aukeavaa luukkua, toinen keulassa ja toinen perässä toimivat hätäuloskäynteinä. Taempi luukku on aivan veneen perässä, ja jää veneen kelluessa normaalikorkeudella pinnan yläpuolelle, jos kallistuma on 0−90° astetta.[6]

Luokan sääntöjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veneet pitää varustaa kilpailuun muuan muassa kiinteällä diesel-käyttöisellä apukoneella ja 20 litralla polttoainetta, kahdella magneettikompassilla, GPS-paikantimella, kahdella DSC-VHF-radiolla ja -antennilla, AIS-järjestelmällä, satelliittivastaanottimella ja kaikuluotaimella.[7]

Mittoja

  • pituus vesilinjassa: 17,98-18,28 m (60 jalkaa)[6]
  • suurin leveys: 5,85 m[6]
  • suurin syväys: 4,50 m[6]
  • suurin maston korkeus: 29,00 m[6]
  • painolastitankkeja: 4[6]
  • kölin sivusäätö: ± 38°[6]
  • sisäänvedettävät sivukölit/kantosiivet: max 2 × 7,7 m²[6]
  • kölipaino: 2 200–2 850 kg[6]
  • peräsimet: 2 kpl[6]
  • myrskyfokka: 14–25 m²[4]
  • purjeita: 8[4]
  • pilssipumput: vähintään 2 kpl; yht. 12 000 litraa tunnissa, á ≥2 400 l/h[5]

Ennätyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • yksinpurjehdus maailman ympäri, yksirunkoveneet: Banque Populaire 8 (Armel le Cleac'h  Ranska) 2016–2017, 74 vrk[8]
  • yksinpurjehdus maailman ympäri, yksirunkoveneet, naiset: Banque Populaire X (Clarisse Crémer  Ranska) 2020–2021, 87 vrk.[8]
  • vuorokausimatka: Holcim-PRB 25.5.2023, 640,48 mpk, keskivauhti 26,68 solmua[9]


  • Maître Coq V (2022).
    Maître Coq V (2022).
  • Hugo Boss maissa, Port-la-Forêt 2019.
    Hugo Boss maissa, Port-la-Forêt 2019.
  • Sebastien Josse (2022).
    Sebastien Josse (2022).
  • No Way Back (Vendee Globe 2016–2017).
    No Way Back (Vendee Globe 2016–2017).
  • No Way Back (Vendee Globe 2016–2017).
    No Way Back (Vendee Globe 2016–2017).
  • Hublot (entinen Hugo Boss, 2019).
    Hublot (entinen Hugo Boss, 2019).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c The Evolution of the IMOCA 60 Sailing World. 19.10.2016. Viitattu 21.1.2024.
  2. ↑ a b Class Rules IMOCA. Arkistoitu 11.12.2023. Viitattu 21.1.2024.
  3. ↑ François-Xavier Ricardou: Understanding the sails of an IMOCA in the Vendée Globe Boatnews.com. 19.4.2019. Viitattu 21.1.2024.
  4. ↑ a b c Class Rules 2025, s.30-32
  5. ↑ a b Class Rules 2025, s.13
  6. ↑ a b c d e f g h i j Class Rules 2025, s.23-29
  7. ↑ Class Rules 2025, s.18-19
  8. ↑ a b WSSRC Ratified World Passage Records WSSRC. Viitattu 21.1.2024.
  9. ↑ WSSR Newsletter No 347 Monohull 24 Hour Distance Records. Viitattu 21.1.2024

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=IMOCA_60&oldid=22659376”