Hygriini
| Hygriini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (R)-1-(1-metyylipyrrolidin-2-yyli)propan-2-oni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(=O)CC1CCCN1C[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H15NO |
| Moolimassa | 141,21 g/mol |
Hygriini eli 2-asetonyyli-1-metyylipyrrolidiini (C8H15NO) on pyrrolidiinirakenteen sisältävä alkaloidi. Sitä esiintyy erityisesti kokapensaiden lehdissä ja eräissä Solanales-lahkon kasveissa. Ulkomuodoltaan se on viskoosia keltaista ja pistävänhajuista nestettä. Se on välituote kasvien valmistaessa tropaanialkaloideja.[2][3][4][5]
Ominaisuudet. biosynteesi ja kemiallinen synteesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden alkaloidien tavoin hygriini on emäksinen. Kasveissa se esiintyy optisesti puhtaana aktiivisena R(+)-isomeerina. Tämä isomeeri on suoloinaan stabiili, mutta eristettynä rasemisoituu nopeasti. Myös toinen hygriinin isomeereistä (-)-hygriini rasemisoituu nopeasti mahdollisesti avoketjuisen muodon kautta.[4][5]
Kasvit syntetisoivat yhdistettä lähtien ornitiiniaminohaposta, josta muodostuu N-metyyli-Δ1-pyrroliumkationi, joka reagoi asetoetikkahapon tai asetoasetyylikoentsyymi-A:n kanssa Mannich-reaktiolla, jolloin tuotteena muodostuu hygriiniä. Hygriini hapetetaan edelleen ja kasvit tuottavat siitä tropinonia.[3][6]
Hygriinin valmistamiseen synteettisesti on useita tapoja, mutta ne ovat usein monivaiheisia. Yksi tapa valmistaa hygriiniä on γ-metyyliaminobutyraldehydin ja etyyliasetoasetaatin välinen kondensaatioreaktio. Yhdistettä voidaan valmistaa myös käyttämällä lähtöaineena N-metyyliproliinin etyyliesteriä, joka pelkistetään DIBAL:in avulla ketoniksi. Muodostuva yhdiste reagoi (metoksimetyyli)trifenyylifosfoniumbromidin kanssa muodostaen vinyylieetterin, joka hajoaa spontaanisti aldehydiksi. Tämä aldehydi reagoi Grignard-reaktiolla metyylimagnesiumbromidin kanssa, jolloin muodostuu hygroliinia (C8H17NO). Hygroliini hapetetaan hygriiniksi Dess–Martin-perjodinaanilla.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hygrine – Substance summary NCBI. Viitattu 21. marraskuuta 2011.
- ↑ David R. Dalton, Linda M. Mascavage & Michael Wilson: Alkaloids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 21.11.2011
- ↑ a b Linda M. Mascavage, Serge Jasmin, Philip E. Sonnet, Michael Wildson & David R. Dalton : Alkaloids, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 06.11.2011
- ↑ a b P. B. Saxena: Chemistry of alkaloids, s. 19. Discovery Publishing House, 2007. ISBN 978-8183563161 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
- ↑ a b Eckart Eich: Solanaceae and convolvulaceae - secondary metabolites, s. 67. Springer, 2008. ISBN 978-3-540-74540-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
- ↑ Finian J. Leeper, John C. Vederas: Biosynthesis, s. 185. Springer, 2000. ISBN 978-3540665731 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
- ↑ Enzo B. Arévalo-García & Juan Carlos Q. Colmenares: A short synthesis of (+)-hygrine. Tetrahedron Letters, 2008, 49. vsk, nro 16, s. 3995–3996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Hygrine (englanniksi)
- Liber Herbarum II: Luettelo hygriinia sisältävistä kasveista (englanniksi)