Hydratsiinisulfaatti
| Hydratsiinisulfaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | N2H6SO4 |
| Moolimassa | 130,138 |
| Ulkomuoto | Värittömiä kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 254 °C[1] |
| Tiheys | 1,37 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 30 g/l [3] |
Hydratsiinisulfaatti eli hydratsiniumsulfaatti (N2H6SO4) on hydratsiinin ja rikkihapon muodostama sulfaattisuola. Yhdistettä käytetään kemianteollisuudessa muun muassa pelkistimenä ja katalyyttinä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hydratsiinisulfaatti on huoneenlämpötilassa värittömiä kiteitä, jotka sulavat 254 °C lämpötilassa. Kuumennettaessa yli sulamislämpötilansa yhdiste hajoaa. Aine liukenee vain pieniä määriä veteen, mutta runsaammin kuumaan veteen.[1]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hydratsiinisulfaattia valmistetaan hydratsiinin ja rikkihapon välisellä reaktiolla.[2]
- N2H4 + H2SO4 → N2H6SO4
Kemianteollisuudessa hydratsiinisulfaattia käytetään hydratsiinin tavoin pelkistimenä. Muita käyttökohteita ovat katalyyttinä toimiminen muun muassa asetaattikuituja valmistettaessa, orgaanisessa synteesissä, joissa se osallistuu muun muassa kondensaatioreaktioihin, analyyttisessä kemiassa reagenssina arseenipitoisuuksien määrittämiseen, fungisidina ja metallurgiassa poloniumin erottamiseen telluurista.[1][3] Vaihtoehtoisessa lääketieteessä hydratsiinisulfaattia markkinoidaan syöpien aiheuttamisen laihtumisen estämiseen. Lääketieteelliset tutkimukset eivät kuitenkaan vahvista tätä väitettä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 198. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 504. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2014). (englanniksi)
- ↑ a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 325. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2014). (englanniksi)
- ↑ Anna-Liisa Enkovaara: Laihtumisen estäjä 2002. Suomen Syöpäjärjestöt. Viitattu 18.5.2014.