Siirry sisältöön

Hunyadi

Wikipediasta
Hunyadin suvun kantavaakuna

Hunyadi oli unkarilainen aatelissuku. Suvusta nousi Unkarin kuningas Matias Corvinus.

Suku on ottanut nimensä Hunyad- tai Vajdahunyad-nimisestä Transilvanian paikkakunnasta (rom. Hunedoara), jonka kuningas Sigismund Luxemburgilainen vuonna 1409 lahjoitti Vajk-nimiselle ritarilleen, János Hunyadin isälle. Vajkin kerrotaan olleen alempaa aatelia Valakiasta ja etniseltä taustaltaan mahdollisesti romanialainen tai eteläslaavi.[1][2]

Suvulla on ollut merkittävä asema sekä Unkarin että sen eteläisten ja kaakkoisten naapurimaiden kansallisessa historiassa, joten Hunyadien etnisestä alkuperästä on kiistelty pitkään. Vuonna 2023 Unkarin hallituksen perustama kansallinen tutkimusinstituutti (Magyarságkutatási Intézet) julkisti tutkimuksen, joka perustui kahden Hunyadi-suvun jälkeläisen (Matias-kuninkaan aviottoman pojan János Corvinuksen ja tämän pojan) jäännöksistä saadun DNA:n analyysiin. Tutkijoiden tulkinnan mukaan Hunyadien genomi on merkittävältä osaltaan peräisin väestöltä, joka on elänyt ”Karpaattien altaassa” jo tuhansia vuosia.[3][4] Tutkimuksen luotettavuutta ja tieteellisen julkaisun laatua on kuitenkin myös ankarasti arvosteltu.[5][6]

Hunyadi-suvun vaakunan tarkkaa syntyhistoriaa ei tunneta. Vaakuna esittää korppia (lat. corvus), ja sen mukaan kuningas Matias otti lisänimekseen Corvinus. Aikansa hallitsijoiden tapaan Matias halusi juontaa juurensa antiikin Roomasta, ja näin korppivaakuna yhdistettiin tarinaan Corvinus-nimisestä roomalaisesta soturista, jolle Liviuksen mukaan korppi toi voiton taistelussa gallialaisia vastaan. Tämän Corvinuksen jälkeläiset olisivat sitten päätyneet Transilvaniaan.[7]

Suvun jäseniä:[8]

  1. Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 64–67. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2
  2. Jung, Károly: Hunyadi János származáslegendájának/származáslegendáinak kérdéséhez. Létünk, 2006, nro 2, s. 26–51. Artikkelin verkkoversio.
  3. Endre Neparáczki, Luca Kis, Zoltán Maróti, Bence Kovács, Gergely I.B. Varga, Miklós Makoldi, Pamjav Horolma, Éva Teiszler, Balázs Tihanyi, Péter L. Nagy, Kitti Maár, Attila Gyenesei, Oszkár Schütz, Eszter Dudás, Tibor Török, Vesna Pascuttini-Juraga, Ivančica Peharda, László Tamás Vizi, Gábor Horváth-Lugossy, Miklós Kásler: The genetic legacy of the Hunyadi descendants. Heliyon, 2022-11, 8. vsk, nro 11, s. e11731. PubMed:36425424 doi:10.1016/j.heliyon.2022.e11731 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. Meghatároztuk a Hunyadi család DNS-ét mki.gov.hu. Viitattu 21.6.2025.
  5. Jordán Ferenc Káslerék Hunyadi-tanulmányáról: ez gyenge tudomány 24.hu. 29.11.2022. Viitattu 21.6.2025. (unkariksi)
  6. Bizonytalan maradt a Hunyadiak eredete – válasz a Magyarságkutató eredményeire | Válasz Online valaszonline.hu. Viitattu 21.6.2025. (unkariksi)
  7. Hunyadi-címer | Uj Akropolisz www.ujakropolisz.hu. Viitattu 21.6.2025.
  8. Hunyady family genealogy.euweb.cz
  9. 1911 Encyclopædia Britannica/Hunyadi, László
  10. 1911 Encyclopædia Britannica/Corvinus, János

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mănescu, Jean-Nicholas: Das Oswaldussymbol in der Wappenwelt Osteuropas. Tom C. Bergroth (toim.): Genealogica & Heraldica. Report of The 16th International Congress of Genealogical and Heraldic Sciences in Helsinki 16-21 August 1984. Helsinki 1984, s. 415-424. ISBN 951-99640-4-5