Hullu kuningas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hullu kuningas
The Madness of King George
Ohjaaja Nicholas Hytner
Käsikirjoittaja Alan Bennett
Perustuu Alan Bennettin näytelmään The Madness of King George III
Tuottaja
  • Stephen Evans
  • David Parfitt
Säveltäjä George Fenton
Georg Friedrich Händel
Kuvaaja Andrew Dunn
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Ensi-ilta
Kesto 107 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hullu kuningas (engl. The Madness of King George) on vuonna 1994 ensi-iltansa saanut tositapahtumiin perustuva historiallinen elokuva, jonka on ohjannut Nicholas Hytner. Elokuva perustuu Alan Bennettin vuoden 1991 näytelmään The Madness of King George III, joka kertoo siitä, kuinka Yrjö III luisui hiljalleen mielisairauteen. Nykyisin osa modernin lääketieteen asiantuntijoista uskoo kuninkaan sairastaneen porfyriaa, joka tutkijoiden mukaan aiheutti hänen oireensa ja aikalaisten hulluudeksi tulkitsemat kohtaukset.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kertoo 1700-luvulla eläneestä Englannin kuninkaasta Yrjö III:sta (Nigel Hawthorne) ja hänen hovistaan. Kun kuningas alkaa osoittaa mielisairauden merkkejä, hovissa varaudutaan jakamaan valtaistuin uudelleen. Kuningas joutuu aikakaudelle tyypillisten ankarien hoitojen kohteeksi. Hoitoja määrää muun muassa Walesin prinssin (Rupert Everett) henkilääkäri Warren (Geoffrey Palmer). Lopulta kuningattaren hovinainen Lady Pembroke (Amanda Donohoe) suosittelee tohtori Willisia (Ian Holm), ja hän saa kuninkaan tilan viimein paranemaan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Nigel Hawthorne  … Yrjö III  
 Helen Mirren  … Kuningatar Charlotte Mecklenburg-Strelitz  
 Ian Holm  … Tohtori Francis Willis  
 Amanda Donohoe  … Lady Pembroke  
 Rupert Graves  … Robert Fulke Greville  
 Rupert Everett  … Walesin prinssi  
 Geoffrey Palmer  … Tohtori Warren  
 Jim Carter  … Whig-puolueen Charles James Fox  
 Julian Rhind-Tutt  … Fredrik, Yorkin herttua  
 Julian Wadham  … William Pitt nuorempi, Yrjö III:n pääministeri  
 John Wood  … Edward Thurlow, Lordikansleri  
 Cyril Shaps  … Tohtori Pepys  
 Roger Hammond  … Tohtori Baker  
 Jeremy Child  … 'Black Rod', parlamentin virkamies  
 Struan Rodger  … Dundas  
 Janine Duvitski  … Margaret Nicholson  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun alkuperäinen näytelmä The Madness of King George III sovitettiin elokuvaksi, jätettiin sen otsikosta pois kuninkaan nimeen kuuluva järjestysnumero. Urbaanilegendan mukaan muutos tehtiin siksi, jotta elokuvan yhdysvaltalainen yleisö ei luulisi elokuvan olevan elokuvasarjan kolmas osa. Tämä huhu on todettu virheelliseksi.[2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva voitti parhaan lavastuksen Oscar-palkinnon, palkinnon saivat Ken Adam ja Carolyn Scott. Elokuva oli lisäksi ehdolla parhaan miespääosan (Nigel Hawthorne), parhaan naissivuosan (Helen Mirren) sekä parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi.[3]

Elokuva valittiin vuonna 1999 British Film Instituten kokoamalle sadan parhaan brittiläisen elokuvan listalle.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What was the truth about the madness of George III? Magazine. 15.4.2014. BBC. Viitattu 5.9.2015. (englanniksi)
  2. The Madness of King George 17.8.2007. Snopes.com. Viitattu 5.9.2015. (englanniksi)
  3. The 67h Academy Awards - 1995 Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 5.9.2015. (englanniksi)
  4. Best 100 British films - full list 23.9.1999. BBC News. Viitattu 5.9.2015. (englanniksi)
  5. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.