Hullu Pierrot

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hullu Pierrot
Pierrot le fou
Ohjaaja Jean-Luc Godard
Käsikirjoittaja Jean-Luc Godard
Perustuu Lionel Whiten romaaniin Kohti perikatoa
Tuottaja Georges de Beauregard
Säveltäjä Antoine Duhamel
Kuvaaja Raoul Coutard
Leikkaaja Françoise Collin
Pääosat Anna Karina
Jean-Paul Belmondo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Films Georges de Beauregard
Ensi-ilta 1965
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hullu Pierrot (ransk. Pierrot le fou) on Jean-Luc Godardin elokuva vuodelta 1965. Elokuva perustuu Lionel Whiten romaaniin Obsession[1] (1962, suomennos Kohti perikatoa Vaasa oy, 1965). Elokuva oli menestys, 1,3 miljoonaa katsojaa.[2]

Hullu Pierrot edustaa ranskalaista uutta aaltoa.[3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Jean-Paul Belmondo  … Ferdinand Griffon eli ”Pierrot”  
 Anna Karina  … Marianne Renoir  
 Graziella Galvani  … Maria Griffon  
 Dirk Sanders  … Fred  
 Jimmy Karoubi  … kääpiö  
 Roger Dutoit  … gangsteri 1  
 Hans Meyer  … gangsteri 2  
 Samuel Fuller  … itsenään  
 ruhtinatar Aïcha Abadie  … itsenään  
 Alexis Poliakoff  … Saylor  
 Raymond Devos  … satamamies  
 László Szabó  … Lazlo Kovacs, poliittinen pakolainen  
 Jean-Pierre Léaud  … nuorukainen elokuvateatterissa  
 Georges Staquet  … Staquet  
 Henri Attal  … bensa-aseman työntekijä 1  
 Dominique Zardi  … bensa-aseman työntekijä 2  
 Viviane Blassel     

Teemat ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen kriitikko James Monaco kirjoittaa elokuvaa käsittelevässä artikkelissaan, että elokuva on ”romanssi sanan vanhimmassa, kuten myös kaikkein uusimmassa mielessä”, ja se myös tapahtuu samassa ympäristössä kuin monet keskiajan romanssit. Elokuva on murhenäytelmä, sillä päähenkilöiden välille ei synny yhteyttä. Sen tunnelma on angst.[4]

Elokuvan teeman Godard esittelee alussa. Ferdinand lukee tyttärelleen Elie Fauren taidehistoriasta kohdan Diego Velasquezin vanhuudesta: ”Saavutettuaan 50 vuoden iän Velasquez ei enää maalannut mitään konkreettista ja täsmällistä. Hän ajelehti läpi aineellisen maailman tunkeutuen sen läpi niin kuin ilma ja hämärä. Varjojen hohteessa hän vangitsi ennalta-arvaamattomia värivivahteita, jotka hän muunsi hiljaisuuden sinfoniansa näkymättömäksi sydämeksi... Tila vallitsi ylimpänä...”[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hullu Pierrot Elonetissä Tuotantotiedot. Viitattu 12.3.2015.
  2. JPBos-office.com. (englanniksi)
  3. Sinisalo, Kati: Hullu Pierrot yhdellä sanalla: tunnetta Yle Teema. 27.11.2014. Viitattu 12.3.2015.
  4. a b Monaco, James: Hullu Pierrot (teoksesta The New Wave, 1976) Kavi. Viitattu 12.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]