Hsing Yun

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hsing Yun
星雲
Henkilötiedot
Syntynyt19. elokuuta 1927 (ikä 96)
Yangzhou, Kiina
Kuollut5. helmikuuta 2023
Kansalaisuus Taiwan taiwanilainen
Ammatti buddhalainen munkki
Muut tiedot
Uskonto mahajana

Hsing Yun (kiin.: 星雲; pinyin: Xīng Yún, 19. elokuuta 1927 Yangzhou, Kiina[1]5. helmikuuta 2023[2] Kaohsiung[3], Taiwan) oli taiwanilainen buddhalainen munkki, joka oli Fo Guang Shan -järjestön perustaja ja hengellinen johtaja.

Varhaiset vaiheet ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hsing Yun syntyi vuonna 1927 Yangzhoussa. Hän liittyi Nanjingin lähistöllä sijaitsevaan luostariin ollessaan 12-vuotias.[4]

Iän myötä Hsing kärsi lukuisista terveysongelmista, kuten korkeasta verenpaineesta, diabeteksesta, sydänvaivoista ja ohimenevistä aivoverenkiertohäiriöistä. Lokakuussa 2016 joutui leikkaukseen aivoinfarktin takia.[1] Hsing menetti iän myötä myös näkönsä.[5]

Toiminta munkkina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hsing sai täysivaltaisen luostarivihkimyksen vuonna 1941. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän pakeni Kiinan sisällissotaa Taiwaniin.[4] Tämän jälkeen hän alkoi toimimaan buddhalaisuuden levittäjänä ja alkoi kirjoittaa paljon. Aluksi hän kirjoitti säännöllisesti jo olemassa oleviin lehtiin, mutta vuonna 1957 hän perusti Maailman herääminen -nimisen buddhalaisen aikakauslehden ja vuonna 2000 The Merit Times -nimisen sanomalehden, joka on ensimmäinen buddhalainen päivittäin ilmestyvä sanomalehti.[6]

Fo Guang Shanin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1967 Hsing osti 30-hehtaarisen maa-alueen Kaohsiungin kaupungin laitamilta. Hän perusti sinne luostarin ja otti varsin pian vastuulleen myös lähialueella sijainneen vanhainkodin.[7]

Hsing sai vuonna 1998 vastuulleen Buddhan hampaan, jonka säilyttämiseen hän perusti museon (Fo Guang Shanin Buddha-museo), joka avasi ovensa vuonna 2011.[8]

Vuonna 2008 Whittier College myönsi Hsingille kunniatohtorin arvon.[9]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hsing kannatti yhden Kiinan politiikkaa. Fo Guang Shanilla on toimintaa Manner-Kiinassa, ja Hsing tapasi Kiinan johtajan Xi Jinpingin useampaan otteeseen. Hsing on sanonut, että Taiwan ja Kiina kuuluvat samaan perheeseen. Hsingin mukaan buddhalaisten ei tule olla mukana politiikassa ja hänelle oli aivan sama, kuka johtaa Kiinaa.[10]

Vuonna 2009 Hsing sanoi Maailman buddhalaisten foorumilla, että taiwanilainen ei ole kansalaisuus ja että Taiwanin asukkaat ovat kiinalaisia.[11]

Valikoituja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Being Good: Buddhist Ethics For Everday Life. Weatherhill, 1998 (kään. Tom Graham)
  • Buddhism Pure and Simple. Weatherhill, 2001 (kään. Tom Graham)
  • Buddhism Core Ideas. Weatherhill, 2002 (kään. Tom Graham)
  • Humanistic Buddhism: A Blueprint for Life. Buddha's Light Publishing, 2003
  • The Biography of Sakyamuni Buddha. Buddhas Light Pub, 2013 (kään. Alex Wong)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fo Guang Shan Founder Master Hsing Yun Stable After Stroke and Brain Surgery Buddhistdoor Global. 11.11.2016. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
  2. Hsing Yun, Buddhist abbot who built universities, dies at 95 The Washington Post. 6.2.2023. Viitattu 7.2.2023. (englanniksi)
  3. 佛光山星雲大師圓寂 享耆壽97歲 生活新聞 (elämän uutisia). (päivitetty) 6.2.2023. ltn.com. Viitattu 8.2.2023. (kiinaksi)
  4. a b Overview 2013. fgs.org.tw. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
  5. New exhibition on Venerable Master Hsing Yun’s calligraphy art to be hosted by SOAS 2016. SOAS University of London. Arkistoitu 21.8.2021. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
  6. The Life of Venerable Master Hsing Yun 2021. hsingyun.org. Viitattu 21.8.2021.
  7. History 2013. fgs.org.tw. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
  8. Fo Guang Shan Buddha Museum Fo Guang Shan Buddha Museum. Viitattu 21.8.2021.
  9. Honorary Degrees 2021. Whittier College. Viitattu 21.8.2021.
  10. Lam, Raymond: Master Hsing Yun Articulates Vision for China’s Buddhist Future Buddhistdoor Global. 28.6.2017. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)
  11. Loa Iok-sin: Taiwan Buddhist master: 'No Taiwanese' Taipei Times. 31.3.2009. Viitattu 21.8.2021. (englanniksi)