Herbert Pitman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pitman (vas.) ja Charles Lightoller uppoamisen jälkeen.

Herbert John "Bert" Pitman (20. marraskuuta 1877 - 7 joulukuuta 1961) oli RMS Titanicin kolmas perämies. Pitmanin töihin kuului mm tarkkailu kansilla ja suunnanselvitys. Kun laiva törmäsi jäävuoreen 14. huhtikuuta, Pitman oli hytissään nukkumassa. Pitman havahtui törmäyksestä ja myöhemmin neljäs perämies Boxhall kertoi hänelle laivan törmänneen jäävuoreen ja uppoavan. Pitman sai tehtäväkseen raportoida laivan tyyrpuurin puolella samalla kun pelastusveneitä valmisteltiin. Ensimmäisen perämiehen Murdorchin saatua käskyn laskea pelastusveneet hän määräsi Pitmanin veneeseen numero 5 valvojaksi. Murdorch kätteli Pitmania hyvästiksi sanoen: "näkemiin ja onnea". Pitman tarkkaili laivan uppoamista 400 metrin päässä tunnin ajan kunnes tajusi laivan olevan tuomittu. Laivan upottua Pitman katsoi kelloaan ja sanoi sen olevan 2:20. Pitman halusi soutaa uppoamispaikalle auttamaan veden varassa olevia matkustajia mutta veneessä olleet matkustajat kielsivät sen. Pelastuttuaan RMS Carpathialle Pitman joutui todistajaksi saavuttuaan New Yorkiin ja myöhemmin palattuaan kotiin Englantiin.[1]

Pitman työskenteli myöhemmin RMS Oseanicilla ja RMS Olympicillä turman jälkeen. Toisessa maailmansodassa Pitman toimi pursimiehenä SS Mataroalla ja jäi eläkkeelle vuonna 1946. Pitman vietti lopun elämäänsä Pitcombella, Somersetissa, kunnes kuoli vuonna 1961 aivoverenvuotoon 84 vuotiaana. Vuonna 1998 Pitmanin sukulaisten tavaroita huutokaupattiin Sotheby’s:llä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Herbert John Pitman Encyclopedia Titanica. Viitattu 30.7.2013. (englanniksi)