Henriette Roland Holst
Henriëtte Goverdina Anna Roland Holst-van der Schalk (o.s. van der Schalk; 24. joulukuuta 1869 Noordwijk – 21. marraskuuta 1952 Amsterdam)[1][2] oli alankomaalainen runoilija sekä kansainvälisesti kuuluisa sosialistinen ajattelija ja poliitikko.
Roland Holst oli lähtöisin varakkaasta porvarisperheestä.[2] Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Sonnetten en Verzen in Terzinen geschreven vuonna 1896[3] ja nai samana vuonna taidemaalari Richard Roland Holstin. Roland Holstin tärkeä innoittaja oli englantilainen runoilija ja ajattelija William Morris, jonka vaikutuksesta hänestä tuli sosialisti. Roland Holst toi poliittiset ihanteensa esiin runokokoelmissaan De nieuwe geboort (1902) ja Opwaartsche wegen (1907). Historiallisen näytelmänsä Thomas More (1912) hän omisti sosiaalidemokraattiselle teoreetikolle Karl Kautskylle.[1] Hän julkaisi vuonna 1902 myös marxilaisen tutkimuksen Kapitaal en Arbeid in Nederland (”Pääoma ja työvoima Alankomaissa”).[2]
Roland Holst liittyi yhdessä aviomiehensä kanssa vuonna 1897 Sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen (SDAP). Hän kuului puolueen äänenkannattajan De Tribunen toimituskuntaan ja edusti SDAP:n jyrkkää vasemmistosiipeä, joka irtautui vuonna 1909 omaksi kilpailevaksi puolueekseen.[2] Vuonna 1915 Roland Holst perusti lyhytikäisen Vallankumouksellisen sosialistisen liiton, jota hän myös edusti samana vuonna sodanvastaisten sosialistien kansainvälisessä tapaamisessa, Zimmerwaldin kokouksessa.[2][3] Hän kannatti alkuaan lokakuun vallankumousta ja oli Alankomaiden kommunistisen puolueen (CPN) perustajajäsen. Vierailtuaan vuonna 1921 Neuvosto-Venäjällä Kominternin kolmannen kongressin puhujana hän kuitenkin pettyi neuvostojärjestelmän väkivaltaisiin ja sortaviin piirteisiin.[2] Hän toi pettymyksensä esiin runokokoelmassaan Heldensage.[1] Hän erosi CPN:stä vuonna 1927.[2]
Luovuttuaan kommunismista Roland Holst kääntyi tolstoilaisen ja gandhilaisen pasifismin ja humanismin sekä kristillisen sosialismin kannattajaksi. Toisen maailmansodan aikana hän tuki Alankomaiden vastarintaliikettä ja kirjoitti maanalaisissa kirjapainoissa painettuja vastarintarunoja. Sodan jälkeen hän nautti kotimaassaan arvostusta yli puoluerajojen.[2]
Roland Holst kirjoitti elämäkerrat Jean-Jacques Rousseausta (1912), Lev Tolstoista (1930), Romain Rollandista (1946) ja Mahatma Gandhista (1947).[1] Vuonna 1949 hän kirjoitti omaelämäkertansa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Henriëtte Goverdina Anna Roland Holst-van der Schalk (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.7.2019.
- ↑ a b c d e f g h i John Haag: Roland Holst, Henriëtte (1869–1952) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 28.7.2019.
- ↑ a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 29–30 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.72019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henriette Roland Holst Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
