Hemmo Paskiainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Armas Paskiainen ja television raaistava vaikutus.

Hemmo Paskiainen on suomalainen Ave Koskelan piirtämä sarjakuva, joka aloitti ilmestymisensä Pahkasika-lehdessä. Nimimerkin Ave Koskela takana ovat veljekset Ari ja Vesa Koskela, jotka ovat tulleet tunnetuiksi myös muista Pahkasiassa julkaistuista sarjakuvista Pallopäät ja Koskisen perhe. Ari on veljeksistä piirtävä ja Vesa käsikirjoittava osapuoli. Paskiaisia on piirretty vuodesta 1984. Hemmo Paskiainen -stripit ovat noin puolesta neljään sivun pituisia ja käsittelevät Armas Paskiaisen ja hänen teini-ikäisen poikansa Hemmon elämää. Hemmolla on kaksi kaveria, Stegu ja Löka.

Alkuaikoina sarja kertoi Armas Paskiaisen pojasta Hemmosta ja nimi oli sen mukainen. Toisin kuin usein luullaan, Hemmo Paskiaisen nimi ei ole ainakaan suoraan peräisin Juice Leskisen kappaleesta ”Ajan henki”. Vesa Koskela kuuli nimen kaveriltaan, joka väitti Lapissa asuvan Hemmo Paskiainen -nimisen miehen. Paskiaisen isä esiintyi sarjakuvassa aina vain enemmän, kunnes se lopulta siirrettiin Armas Paskiaisen nimellelähde?. Hemmo Paskiainen -albumeita on ilmestynyt kaksitoista. Alkuperäisistä albumeista ei ole otettu uusintapainoksia, ja suurin osa niistä on ollut loppuunmyytyjä jo pitkään.

Seitsemän ensimmäisen albumin kustantaja oli Banana Press Oy. Paskiainen palasi suomalaisille sarjakuvamarkkinoille 12 vuoden tauon jälkeen joulukuussa 2007, kun turkulainen Zum Teufel Kustannus alkoi julkaista uusia Paskiais-sarjakuvia sisältäviä albumeita sekä vanhojen sarjakuvien väritettyjä versioita kovakantisissa kokoelmakirjoissa.

Hahmot ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvan päähenkilö Armas Paskiainen on keski-ikäinen, lyhytkasvuinen ja lipevän oloinen mieshenkilö, jolla on kapeat, mustat viikset. Hän pukeutuu pikkutakkiin, valkoiseen kauluspaitaan, solmioon, kiillotettuihin kenkiin ja suoriin housuihin niin töissä kuin vapaa-aikanaankin ja asuu ilmeisesti rivitaloasunnossa pääkaupunkiseudulla. Kesänsä hän viettää mökillään saaristossa ja torailee naapureidensa kanssa. Hänellä on omistuksessaan myös omaa metsämaata, mutta hakee joulukuusen aina naapurin metsästä, saita kun on. Paskiainen on syntynyt vuonna 1956 ja on 47-vuotias. Strippien lähtöidea rakentuu yleensä sille, että Paskiainen keksii helpon tavan rikastua ja nämä tilanteet ajautuvat sosiaalisesti häpeälliseen tilanteeseen tai muuhun haaveriin. Hän on muun muassa joutunut vankilaan ja hirttäytynyt joidenkin sarjakuvien lopussa. Paskiainen on täysin uusavuton eikä hän osaa käyttää edes purkinavaajaa saamatta teho-osastohoitoa vaativia vammoja.

Paskiaisella on Hilma-niminen vaimo, jota nähdään suhteellisen harvoin ja jonka ulkonäkö vaihtelee jonkin verran. Joissain ensimmäisissä stripeissä vaimon nimi oli tosin Unelma. Hilma on stereotypia määräilevästä ja toisinaan kevytkenkäisestäkin kotirouvasta, jonka mielipuuhia ovat ostoksilla käyminen, juoruaminen ja kodin sisustaminen. Hänen nalkutustensa tavallisin aihe on hänen aviomiehensä oletetut avioliiton ulkopuoliset suhteet. Armas Paskiaisella on tapana tuoda kesäisin vaimonsa ja poikansa lähtiessä anoppinsa luokse lomamatkalle aviosänkyynsä rakastajattarensa, joka on jokin kaunis vaaleaverikkö. Toisinaan on nähty suorastaan suomalaisesta sotahistoriasta ammentavia pornograafisia panoraamoja[1]. Kesäromansseilla on tapana jäädä lyhytikäisiksi, sillä naisystävät kyllästyvät Paskiaiseen hänen huonojen käytöstapojensa vuoksi tai siitä syystä, että vaimo palaa kesken lomamatkan kotiinsa hakemaan jotakin unohtunutta matkatavaraa (ja yllättää hänet itse teosta).

Paskiainen on työskennellyt erilaisia yhteiskuntaluokkia edustavissa ammateissa ruotsinkielisten uutisten ankkurista kilpahiihtäjään ja tähtitieteilijään, mutta useimmiten hän on vain tavallinen proletaari, kuten konttoristi tai juoksupojan apulainen. Hänen porvarilliset esimiehensä ovat varakkaita, sikaria tupruttelevia kapitalistipamppuja, jotka on kuvattu kaunaisesta sosialistisen realismin näkökulmasta. Armas Paskiainen (tai Armas Paskiaista muistuttava uskonnollisen virantoimituksen puitteissa toimiva henkilö) on myös pyrkinyt indoktrinoimaan nuorisoa kristinuskon propagandan mukaiseen maailmankuvaan, mutta yritys on päättynyt masturbaatioon.[2]

Armas Paskiainen ei ole paras mahdollinen isä pojalleen. Hän itse pyrkii parhaansa mukaan suojelemaan lastaan alkoholilta, seksiltä, väkivallalta ja kaikelta kapitalistiselta pahuudelta, mutta näyttää itse huonoa esimerkkiä juoden, kiroillen ja katsellen naisia halventavia lehtiä. Paskiaisen lempilukemistoa näyttäisivät olevan pamfletti "Aku Ankan kauhunhetket Pekingissä" ja pornolehti Kallu, jonka nimi on yhdistelmä todellisten miestenlehtien Kalle ja Jallu nimistä. Joskus Paskiainen on antanut jälkikasvulleen ruumiillista kuritusta ja hän menettää malttinsa todella helposti. Jälkeläinen imee vaikutteensa muita teitä pitkin ja hän on tietoisempi "maailman pahuudesta" kuin Armas Paskiainen tietää tai uskottelee itselleen.

Armas Paskiainen ja hänen poikansa kavereineen on piirretty eri tyylillä kuin sarjakuvan useimmat muut hahmot. Suurin osa Paskiainen-stripin kertakäyttöisistä sivuhahmoista on piirretty hyvin realistisesti, ja heidän ruumiinsa mittasuhteet ovat samat kuin oikealla ihmisellä. Itse sarjakuvan päähenkilö on sen sijaan piirretty siten, että hän ulottuu muita hahmoja korkeintaan vyötäröön saakka. Paskiaisella on eräänlainen pitkänmuotoinen "kuono" ja hänen päänsä on noin kolmasosa koko vartalon pituudesta. Kummallista kyllä, Paskiaisen asunnon kaikki huonekalut ja käyttöesineet ovat hänelle niin kuin sarjakuvan muillekin henkilöhahmoille juuri oikean kokoisia.

Armas Paskiaisen poika Hemmo pitää isäänsä toivottomana epäonnistujana. Hemmo on laiska näpistelijä ja suurella todennäköisyydellä myös videopeliaddikti. Hän pinnaa koulusta ja luuhaa kahden vakiotoverinsa kanssa kaduilla viikonloput ja yökaudet olutta juoden ja tupakkaa poltellen. Hemmolla on puuttuva etuhammas, kampaamattomat hiukset ja yllään shortsit, lenkkitossut ja leveällä vaakasuuntaisella raidalla kuvioitu t-paita. Löka on harvasanainen ja hänet kuvataan usein tupakka suussa. Pystytukkainen Stegu on kavereitaan muutaman vuoden nuorempi. Hän uskoo joulupukkiin eikä oivalla kaikkia Hemmon esittämiä vitsejä. Armas Paskiaisen nähdessään Hemmo huudahtaa "Juku iskä!" ja tokaisee sen perään jonkin sarkastisen kommentin, mutta Stegu ja Löka käyttävät hänestä kunnioittavampaa nimitystä Herra P. Hemmo ei koskaan jätä väliin tilaisuutta saada nöyryyttää isäänsä julkisesti. Stripissä jossa Armas Paskiainen on Korkeasaaren eläintarhassa lajinsa Homo sapiensin ainoana edustajana, Hemmo viskelee häntä mädäntyneillä banaaneilla.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hemmo albumi n:o 1 (1988)
  2. Hemmo Paskiainen Kyy (1989)
  3. Hemmo Paskiainen III (1990)
  4. Hemmo neljä, Armas Paskiaisen luonnonmukaisen kasvatuksen opas (1991)
  5. Hemmo Paskiainen n:ro 5, laskuoppia aikuisille (1993)
  6. Hemmo Paskiainen 6, Armas Paskiainen (1994)
  7. Hemmo Paskiainen n:o 7, Syömämaan laulu (1995)
  8. Hemmo Paskiainen 8, Paskiaisen kahdeksas (2007)
  9. Hemmo Paskiainen Osa 9, Armaksen paskanen nauru (2008)
  10. Hemmo Paskiainen n:0 10, Armas Specialspecial (2009)
  11. Hemmo Paskiainen 11, Armaksen kukkakirja (2011)
  12. Hemmo Paskiainen 12, Circus Paskimus (2013)

Kokoelmakirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hemmo, iskän poika (2009), kokoaa vuosina 1986–1989 Pahkasiassa ilmestyneet sarjakuvat ja Hemmo albumi n:o 1 -albumin.
  2. Piippu huulessa (2010), kokoaa vuosina 1989–1990 Pahkasiassa ja Potsissa ilmestyneet sarjakuvat ja Hemmo Paskiainen Kyy -albumin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]