Helvidius Priscus
Helvidius Priscus (ensimmäinen vuosisata jaa.) oli roomalainen poliitikko ja stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän eli keisarien Nero, Galba, Otho, Vitellius ja Vespasianus aikana.
Kuten appensa Thrasea Paetus, hänet tunnettiin kiihkeänä tasavaltalaisuuden kannattajana. Vaikka Helvidius Priscus ärsytti usein hallitsijoita, hän toimi useissa korkeissa viroissa. Neron kaudella hän toimi kvestorina Achaeassa sekä tribuunina (56 jaa.). Hän palautti rauhan ja järjestyksen Armeniassa ja sai provinssin asukkaiden luottamuksen. Hänen sympatiansa Brutusta ja Cassiusta kohtaan sai aikaan sen, että hänet tuomittiin vuonna 66 maanpakoon.
Galban kutsuttua Helvidius Priscuksen takaisiin Roomaan vuonna 68, hän nosti heti syytteen Eprius Marcellusta, Thrasea Paetuksen syyttäjää, vastaan. Hän kuitenkin luopui syytteestä, koska Marcelluksen tuomitseminen olisi vaikuttanut moneen senaattoreista. Preetorina toimiessaan hän vastusti senaatissa Vitelliusta; sekä Vespasianusta katsomalla, että julkisten varojen hallinnan tuli olla senaatilla. Hän ehdotti, että Vitelliuksen ja Flaviusten dynastian välisessä sisällissodassa vuonna 69 tuhoutunut Juppiterin temppeli rakennetteisiin uudestaan julkisin varoin. Hänen kerrotaan tervehtineen Vespasianusta tämän yksityisellä nimellä.
Lopulta Helvidius Priscus ajettiin maanpakoon toistamiseen, ja pian sen jälkeen hänet teloitettiin Vespasianuksen määräyksestä. Herennius Senecio kirjoitti Helvidiuksen lesken pyynnöstä hänen elämästään panegyyrin eli ylistyspuheen, jonka johdosta Domitianus määräsi Herenniuksen kuolemaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
- Dio Cassius: LXVI.12, LXVII.13.
- Plinius: Kirjeet VII.19.
- Suetonius: Vespasianus, 15,
- Tacitus: Historiae IV.5, Dialogus 5.