Heisisavikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heisisavikka
Chenopodium opulifolium sl91.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Savikat Chenopodium
Laji: opulifolium
Kaksiosainen nimi

Chenopodium opulifolium
Schrad. ex W.D.J. Koch & Ziz

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Heisisavikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Heisisavikka Commonsissa

Heisisavikka (Chenopodium opulifolium) on savikkakasveihin kuuluva kasvilaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen heisisavikka kasvaa 30–80 cm korkeaksi. Väriltään se on vaihtelevan vihreä. Vain kasvin nuoret osat ovat jauhoisia. Varsi on pysty tai koheneva, tavallisesti pitkä- ja runsashaarainen, kova, sinertävänvihreä ja vihreäraitainen. Kierteisesti olevat lehdet ovat melko pieniä. Varren keskiosissa lehtilavan muoto vaihtelee vinoneliömäisestä leveänpuikeaan ja lähes kolmiomaiseen. Lapa on usein pituutensa levyinen, tavallisesti matalaan kolmiliuskainen, niukkahampainen ja joskus otäkärkinen. Ylempien lehtien lapa vaihtelee suikeasta kapeanpuikeaan ja se on ehyt tai hieman keihäsmäinen. Tavallisesti terttumainen kukinto on pitkälti lehdekäs. Kukinnon sykeröt ovat melko pieniä ja tiheitä. Heteitä on tavallisesti viisi kappaletta. Heisisavikka kukkii Suomessa elo-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 1,1–1,4 mm pitkä, ympärykseltään lähes pyöreä, tylppäreunainen ja pinnaltaan hieman säteen suuntaan uurteinen.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heisisavikka on alkuperältään eurooppalainen laji.[2] Pohjoismaissa se on hyvin harvinainen tulokaslaji, jota on tavattu Norjan, Ruotsin ja Suomen etelä- ja keskiosissa.[3] Suomessa heisisavikkaa on tavattu satunnaisesti muutamin paikoin eri puolilla maata Oulun korkeudelle saakka.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heisisavikka on Suomassa uustulokas, jota tavataan myllyillä, kaatopaikoilla ja satamissa.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden savikkalajien tapaan myös heisisavikka kelpaa ihmisravinnoksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 126–127.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 127.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 112.
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Heisisavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 19.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]