Heinkel He 177

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Heinkel He 177
Heinkel He177.jpg
Tyyppi raskas pommikone
Valmistaja Heinkel
Arado
Miehistö 5
Ensilento 19. marraskuuta 1939
Esitelty 1942/1943

Heinkel He 177 Greif (Aarnikotka) oli saksalainen Luftwaffen toisessa maailmansodassa käyttämä kaksipotkurinen, mutta nelimoottorinen pitkänmatkan pommikone. Sitä rakennettiin yli tuhat kappaletta, joten se oli ainoa saksalaisten suurissa määrin rakentama raskas pommikone. Konemalli kärsi useista teknisistä ongelmista, jotka johtuivat lähinnä epäonnistuneesta moottoriratkaisusta. Normaalin neljän erillisen moottorin sijaan He 177:ssä oli kaksi 24-sylinteristä Daimler-Benz DB610 W-12-moottoria, jotka koostuivat kahdesta yhteenliitetystä DB605 V-12-moottorista, jotka pyörittivät yhteistä potkuriakselia.

Brittien sotasaaliiksi saama Heinkel He 177 A-5.

Konemallin kehitystä ja tuotantoa hidasti ratkaisevasti joidenkin Luftwaffen korkeiden upseereiden vaatimus mallin muuttamisesta syöksypommittajaksi. Muutos ei olisi teoriassakaan voinut onnistua koneen suuren massan takia. Koneen suurin ongelma oli yhdistettyjen moottorien syttyminen tuleen kesken lennon.[1] Kone saikin lentäjiltä kutsumanimet "Valtakunnansoihtu" (Reichsfackel)lähde? ja ”Luftwaffen sytkäri” (Luftwaffezünder).[1]

Menestyksellisintä konemallin käyttöä oli se, että vuonna 1943 palveluskäyttöön saatuja Henschel Hs 293 -liitopommeja, jotka olivat eräänlaisia varhaisia meritorjuntaohjuksia, ryhdyttiin sijoittamaan He 177 -koneisiin. Yksi kone kantoi kolme liitopommia. Ase osoitti iskuvoimansa niin Jäämerellä kuin Italian maihinnousutaisteluissa. Esimerkiksi polttoainetta ja räjähteitä täynnä olleen rahtialus S/S Black Princen tuho Anzion maihinnousussa aiheutui juuri liitopommin osumasta. Viiden He 177 A-3/R5:n nokkaan asennettiin 75 mm BK 7.5 PaK 40 -panssarintorjuntatykki käytettäväksi itärintamalla panssarintorjuntaan, mutta ratkaisu osoittautui epäonnistuneeksi.lähde?

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

He 177 A-5 3-Seitenriss.jpg

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&022.&&&&0022 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&031.044000031,44 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&06.07000006,7 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0101.0500000101,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&015870.&&&&0015 870 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&032470.&&&&0032 470 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Daimler-Benz DB 610 -24-sylinteristä rivimoottoria; &&&&&&&&&&&02133.&&&&002 133 kW (&&&&&&&&&&&02900.&&&&002 900 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0512.&&&&00512 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01540.&&&&001 540 km
  • Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&&05600.&&&&005 600 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09400.&&&&009 400 m

Aseistus

  • 6–8 × konekivääriä tai tykkiä
  • 7 200 kg pommeja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 178-180)
  • Humble, Richard: Toisen Maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 24-25, 28)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chant: s. 180

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]