Heikki Sarmaja

Heikki Sarmaja (s. 10. maaliskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen tutkija ja tietokirjailija. Koulutukseltaan hän on valtiotieteen maisteri (HY, sosiologia, sosiaaliantropologia). Hän on perehtynyt evoluutiopsykologiaan ja tutkinut erityisesti Edvard Westermarckin perhettä ja moraalia koskevaa elämäntyötä. Hän on Suomen Tietokirjailijat ry:n jäsen.

Julkaisuja

• (1980). Kyläyhteisö ja pientuotanto historiallisissa ja romanttisissa yhteiskuntateorioissa. Helsinki: Suomen tutkijaliitto.
• (1997) Turpiinvetoja. Teoksessa: Tommi Hoikkala (toim.): Miehenkuvia. Helsinki: Gaudeamus.
• (1997) Katumus ja anteeksianto. Alkoholipolitiikka 62:1, 29–44
• (1997) Darwin ja viimeinen tuomio. Teoksessa: Kimmo Nuotio & Jukka-Pekka Takala (toim.): Ymmärtäminen oikeustieteessä. Edita Oy.
• (2001) Johdatus inhon sosiologiaan. Yhteiskuntapolitiikka 66:1, 3–21
• (2002) Seksuaalisen häveliäisyyden alkuperä. Yhteiskuntapolitiikka 2002:2
• (2003) Moraalitunteet ja etujen ristiriita. Teoksessa:  Vesa Kanniainen & Matti Sintonen (toim.): Etiikka ja talous. Helsinki, WSOY, 308–338.
• (2003). Ihmislajin perhemuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta. Yhteiskuntapolitiikka 68:3, s. 223–243. PDF
• (2004) Moraalin logiikka ja tunteiden pelit. Yhteiskuntapolitiikka 69:2, 113–134.
• (2006) Kärsimys ja syntien sovitus. Yhteiskuntapolitiikka 71, (2006): 4
• (2009). Kuka keksi luonnonvalinnan? Helsinki: Terra Cognita.
• (2020) Vastavuoroinen auttaminen. Teoksessa: Danielsbacka, M. & Hämäläinen, H. & Tanskanen, A. (toim.): Suomalainen auttaminen. Tukiverkostot suurten ikäluokkien ja heidän lastensa elämässä. Tallinna: Gaudeamus, 60–84.
• (2020) Perheen synty: Edvard Westermarckin ja ihmisluonnon jäljillä. Helsinki: Terra Cognita.