Hartmann von Aue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hartmann von Aue, myös Owe, (n. 1160 – n. 1210) oli keskiyläsaksalainen minnelaulaja ja eepikko. Hänen runokertomuksensa Erec (noin 1185) ja Iwein (noin 1202) ovat osa kuningas Arthurin tarupiiriä, ja ne perustuvat ranskalaisen Chrétien de Troyesin kertomuksiin. Der arme Heinrich on vuodelta 1195.[1]

Hartmann von Auen varhaisin kertova runoelma Erec on sepitetty kohta vuoden 1190 jälkeen. Tämän jälkeen luultavasti seurasi ranskalaisen esikuvan mukaan kirjoitettu legenda Gregorius, Hartmann von Auen tunnetuin teos Der arme Heinrich, jonka aiheena on saksalainen kansansatu, jossa kuolemansairas ritari pelastuu elämälle, kun neito uhrautuu hänen edestään, sekä Iwein oder der Ritter mit dem Löwen (kirjoitettu ennen vuotta 1203), joka samoin kuin Erec kuuluu Artur-kuninkaan tarustoon. Hartmann von Aue on niin sanotun hovieepoksen etevimpiä edustajia. Hän on kertojana miellyttävä, hänen kielensä on sujuva, ja hänen tyylinsä muodostui esikuvaksi seuraavalle taide-eepokselle. Yhtä huomattavia eivät ole Hartmann von Auen laulurunot. Kriittisen yleispainoksen Hartmann von Auen teoksista on toimittanut Fedor Bech (1866–1869).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 542
  2. Hartmann von Aue, Tietosanakirja osa 3, palsta 151, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.