Harold ja Maude

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harold ja Maude
Harold and Maude
Harold and maude elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Hal Ashby
Käsikirjoittaja Colin Higgins
Tuottaja Colin Higgins
Charles B. Mulvehill
Säveltäjä Cat Stevens
Kuvaaja John Alonzo
Pääosat Bud Cort, Ruth Gordon, Vivian Pickles
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta 20. joulukuuta 1971
Suomessa 20. huhtikuuta 1973
Kesto 91 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Harold ja Maude (Harold and Maude) on yhdysvaltalainen musta komediaelokuva vuodelta 1971. Sen on ohjannut Hal Ashby ja sen päärooleja, 19-vuotiasta rikkaan perheen poikaa ja eksentristä vanhaa naista esittävät Bud Cort ja Ruth Gordon. Kulttimaineeseen nousseen elokuvan musiikkina kuullaan monta brittiläisen Cat Stevensin laulua.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teini-ikäinen Harold on upporikkaan äidin poika, jonka ihailee kuolemaa harrastuksena on oman itsemurhansa toistuva lavastaminen mitä näyttävimmin keinoin. Kaikkeen tottunut etäinen äiti (Vivian Pickles) ei tästä juuri hätkähdä. Harold käy myös mielellään vieraiden ihmisten hautajaisissa, jollaisissa hän kerran tapaa hengenheimolaisensa, 79-vuotiaan ikinuoren naisen, joka on nuoruudessaan selviytynyt keskitysleiriltä ja siksi yhtä innostunut elämästä kuin Harold kuolemasta. Epätodennäköisestä parista tulee pian ystäviä ja lopulta rakastavaisia, kunnes Mauden kuolema saa Haroldin ensin pois tolaltaan mutta myös näkemään elämän entistä terveemmin.[1][2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harold ja Maude perustuu Colin Higginsin Kalifornian yliopiston elokuvakoulussa tekemään 20-minuuttiseen lopputyöhön,[2] jonka käsikirjoitusta hän näytti elokuvatuottaja Edward Lewisin vaimolle työskennellessään heidän uima-altaansa hoitajana. Rouva Lewis sai miehensäkin lukemaan käsikirjoituksen, ja tämä puolestaan Paramount Picturesin Stanley Jaffen innostumaan siitä. Vastavalmistuneen Higginsin oli sopimuksen mukaan tarkoitus myös ohjata elokuva, mutta testikohtaukset eivät tyydyttäneet studiopomoja, ja ohjaajaksi otettiin Hal Ashby. Higginsistä tehtiin kuitenkin elokuvan toinen tuottaja, jolloin hän sai olla mukana kuvauksissa ja opiskella ohjausta Ashbyltä.[3]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harold ja Maude ei saanut ensi-iltansa aikaan paljoakaan sen enempää katsojia kuin ymmärrystä kriitikoiltakaan, mutta se alkoi kerätä kulttisuosiota yhdysvaltalaisten yliopistojen elokuvakerhoissa. Nykyisin Harold ja Maude noteerataan monilla kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listoilla.[1] Vuonna 1997 elokuva otettiin mukaan National Film Registryn kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävien elokuvien kokoelmaan.[4] Vuonna 2000 American Film Institute otti Haroldin ja Mauden sadan hauskimman komedian ja sadan parhaan rakkauselokuvan listoilleen.[5][6] Vuonna 2017 myös BBC:n kansainvälisessä kriitikkoäänestyksessä Harold ja Maude nousi kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[7]

Elokuvan pohjalta tuotiin vuonna 1980 näytelmäversio Broadwaylle, mutta sen suosio riitti vain neljään näytäntöön. Näytelmän ranskankielistä versiota sen sijaan esitettiin Pariisissa vuosikausia. Vuonna 2005 sai kantaesityksensä tarinan pohjalta tehty musikaali. Sen libretisti on muun muassa The Fantasticks -musikaalin kirjoittaja Tom Jones ja säveltäjä Joseph Thalken.[8][9]

Suomen televisiokanavilla Harold ja Maude on esitetty Kolmostelevisiossa kesäkuussa 1988, Yle TV1 -kanavalla toukokuussa 2004 ja Yle Teemalla marraskuussa 2015.[10][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Harold ja Maude, Yle Teema 24.11.2015. Viitattu 28.11.2015.
  2. a b Harold and Maude, VideoHound's Golden Movie Retriever 1.1.2008. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 28.11.2015.
  3. Dawson, Nick: Being Hal Ashby: Life of a Hollywood Rebel, University Press of Kentucky, 2009. ISBN 978-0-8131-7334-4. Sivu 120.
  4. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board. Viitattu 28.11.2015.
  5. AFI's 100 Greatest Love Stories of All Time, American Film Institute 2000. Viitattu 28.11.2015.
  6. AFI's 100 Funniest American Movies Of All Time, American Film Institute 2000. Viitattu 28.11.2015.
  7. Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
  8. This Tom Jones makes 'Harold and Maude' sing - onstage, Oakland Tribune 22.7.2005. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 28.11.2015.
  9. Harold & Maude: the Musical, Daily Variety 11.1.2005. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 28.11.2015.
  10. Harold ja Maude Elonetissä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]