Harmaapäätangara
| Harmaapäätangara | |
|---|---|
_(14412820877).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tangarat Thraupidae |
| Suku: | Eucometis |
| Laji: | penicillata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eucometis penicillata |
|
 |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Harmaapäätangara (Eucometis penicillata)[3] on tangaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalla alueella Keski- ja Etelä-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaapäätangara kasvaa 16–18 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää on tumman harmaa ja kurkku on myös harmaa, mutta vaaleampi. Päälaella on töyhtö. Harmaapäätangaran selkä sekä siivet ovat vihreät. Linnun rinta ja vatsa ovat oranssiinvivahtavan keltaiset.[4][5][6][7][8][9]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaapäätangaran levinneisyysalue ulottuu Meksikon eteläosista Brasilian itäosiin. Lajin elinympäristöä ovat ainavihannat ja kosteat metsät usein vesialueiden lähellä. Lintu liikkuu yksin tai pareittain ja on satunnaisesti osana sekaparvia. Harmaapäätangara tarkkailee sotilasmuurahaisten liikkeitä ja syö hyönteisiä ja hedelmiä. Laji rakentaa pesän puuhun tai pensaaseen ja naaras munii kaksi tai kolme munaa.[4][5][6][7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Eucometis penicillata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Eucometis penicillata (TSN 559995) itis.gov. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Harmaapäätangara – Eucometis penicillata Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 12.12.2023.
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne, Guy Tudor, Martha Argel: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 368. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Arie L. Spaans, Otte Ottema, Jan Hein J. M. Ribot: Field Guide to the Birds of Suriname, s. 536. BRILL, 2017. ISBN 978-90-04-24929-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Andrew C. Vallely, Dale Dyer: Birds of Central America, s. 546. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-13801-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Steve N. G. Howell, Sophie Webb: A guide to the birds of Mexico and northern Central America, s. 670. Oxford University Press, 2005 (reprint). ISBN 978-0-19-854012-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Carrol L. Henderson: Birds of Costa Rica, s. 291. University of Texas Press, 2010. ISBN 978-0-292-71965-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz, Daniel F. Lane, John P. O'Neill, Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 552. Princeton University Press, 2010. ISBN 978-0-691-13023-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2023). (englanniksi)